• strict warning: Non-static method view::load() should not be called statically in /home/rymattyl/public_html/sites/all/modules/views/views.module on line 906.
  • strict warning: Declaration of views_handler_filter::options_validate() should be compatible with views_handler::options_validate($form, &$form_state) in /home/rymattyl/public_html/sites/all/modules/views/handlers/views_handler_filter.inc on line 0.
  • strict warning: Declaration of views_handler_filter::options_submit() should be compatible with views_handler::options_submit($form, &$form_state) in /home/rymattyl/public_html/sites/all/modules/views/handlers/views_handler_filter.inc on line 0.
  • strict warning: Declaration of views_plugin_style_default::options() should be compatible with views_object::options() in /home/rymattyl/public_html/sites/all/modules/views/plugins/views_plugin_style_default.inc on line 0.
  • strict warning: Declaration of views_plugin_row::options_validate() should be compatible with views_plugin::options_validate(&$form, &$form_state) in /home/rymattyl/public_html/sites/all/modules/views/plugins/views_plugin_row.inc on line 0.
  • strict warning: Declaration of views_plugin_row::options_submit() should be compatible with views_plugin::options_submit(&$form, &$form_state) in /home/rymattyl/public_html/sites/all/modules/views/plugins/views_plugin_row.inc on line 0.

Yrittäjät

Andrei Koivumäki käytti palkastaan 1000 euroa Facebook-markkinointiin: "Maserati-postaukset toimivat parhaiten"

Varsinais-Suomen Yrittäjät - 16. Huhtikuu 2018 - 9:01

Yrittäjäsanomat tapasi asuntoja pääkaupunkiseudulla välittävän Andrei Koivumäen viikonloppuna Yrittäjäristeilyllä. Mies oli puhumassa yleisölle brändistään ja siitä, miten hän on onnistunut nousemaan alallaan Suomen parhaiden joukkoon.  

Koivumäki on noussut tunnetuksi hahmoksi myös sosiaalisessa mediassa. Miehen mielestä somemarkkinoinnissa on oleellista jatkuva esilläolo.

– Koko ajan pitää pommittaa systemaattisesti. Hyvä määrä on ainakin kolme postausta viikossa, jotta homma kasvaa, hän neuvoo.

Koivumäki käytti uransa alkuaikoina paljon rahaa maksulliseen somemarkkinointiin. Se kannatti.

– Ensimmäisen kahden vuoden aikana laitoin 20-30 prosenttia tuloistani Facebook-markkinointiin. Silloin tienasin 3000-5000 euroa kuukaudessa. Se oli kova siivu, koska tuhat euroa oli kova raha. Nyt se ei ole paljon mitään.

Miehen postauksissa korostuu paitsi ammatillinen menestys, myös sen tuomat mukavuudet kuten kallis elämäntyyli.

– Jostain syystä räväkämpi kuva toimii parhaiten. Kun seison Maseratin katolla, se kuva saa kolme kertaa enemmän katselukertoja. Jos laitan asunnosta valokuvan, saan ehkä kymmenen prosenttia näyttökertoja verrattuna parhaisiin kuviin.

Katso lisää Koivumäen ajatuksia videolta!

Teksti, video ja kuva: Pauli Reinikainen

pauli.reinikainen (at) yrittajat.fi

Kategoriat: Yrittäjät

Kim Väisäsen neuvo "trendiyrittäjille": "Jos tuntuu pakolta, tee jotain muuta"

Yrittäjät tiedotteet - 15. Huhtikuu 2018 - 21:02

Viikonloppuna Yrittäjäristeilyllä esiintynyt Kim Väisänen on tuttu mies Leijonan luola -tv-ohjelmasta. Moni tuntee hänet myös kärjekkäänä puhujana, jolla on vahvat mielipiteet.

Väisänen on tunnustanut suhtautuvansa asioihin lähtökohtaisesti negatiivisesti. Yrittäjäristeilyllä hän puhui yleisölle väärästä yrittämisestä. Sellaista on hänen mukaansa esimerkiksi yrittäminen rahan takia.

– Pitää miettiä, mitä lisäarvoa voi antaa firmoille ja ihmisille. Jos yrittäminen tuntuu pakolta, kannattaa tehdä ihan jotain muuta.

Väisäsen mukaan yrittäjyys on nykyisin trendikästä, mikä on houkutellut yrittäjiksi myös ihmisiä, jotka eivät välttämättä oikeasti halua yrittäjiksi.

– Yrittäjyyttä ei pitäisi liikaa myydä ihmisille. Kaikki eivät voi yrittää, jonkun pitää olla yrittäjällä töissäkin.

Katso lisää Väisäsen mietteitä videolta. Väisänen paljastaa myös, millaisia ajatuksia hänelle jäi Leijonan luola -ohjelmasta.

Teksti, kuva ja video: Pauli Reinikainen

pauli.reinikainen (at) yrittajat.fi

Kategoriat: Yrittäjät

Kim Väisäsen neuvo "trendiyrittäjille": "Jos tuntuu pakolta, tee jotain muuta"

Yrittäjät uutisarkisto - 15. Huhtikuu 2018 - 21:02

Viikonloppuna Yrittäjäristeilyllä esiintynyt Kim Väisänen on tuttu mies Leijonan luola -tv-ohjelmasta. Moni tuntee hänet myös kärjekkäänä puhujana, jolla on vahvat mielipiteet.

Väisänen on tunnustanut suhtautuvansa asioihin lähtökohtaisesti negatiivisesti. Yrittäjäristeilyllä hän puhui yleisölle väärästä yrittämisestä. Sellaista on hänen mukaansa esimerkiksi yrittäminen rahan takia.

– Pitää miettiä, mitä lisäarvoa voi antaa firmoille ja ihmisille. Jos yrittäminen tuntuu pakolta, kannattaa tehdä ihan jotain muuta.

Väisäsen mukaan yrittäjyys on nykyisin trendikästä, mikä on houkutellut yrittäjiksi myös ihmisiä, jotka eivät välttämättä oikeasti halua yrittäjiksi.

– Yrittäjyyttä ei pitäisi liikaa myydä ihmisille. Kaikki eivät voi yrittää, jonkun pitää olla yrittäjällä töissäkin.

Katso lisää Väisäsen mietteitä videolta. Väisänen paljastaa myös, millaisia ajatuksia hänelle jäi Leijonan luola -ohjelmasta.

Teksti, kuva ja video: Pauli Reinikainen

pauli.reinikainen (at) yrittajat.fi

Kategoriat: Yrittäjät

Kim Väisäsen neuvo "trendiyrittäjille": "Jos tuntuu pakolta, tee jotain muuta"

Varsinais-Suomen Yrittäjät - 15. Huhtikuu 2018 - 21:02

Viikonloppuna Yrittäjäristeilyllä esiintynyt Kim Väisänen on tuttu mies Leijonan luola -tv-ohjelmasta. Moni tuntee hänet myös kärjekkäänä puhujana, jolla on vahvat mielipiteet.

Väisänen on tunnustanut suhtautuvansa asioihin lähtökohtaisesti negatiivisesti. Yrittäjäristeilyllä hän puhui yleisölle väärästä yrittämisestä. Sellaista on hänen mukaansa esimerkiksi yrittäminen rahan takia.

– Pitää miettiä, mitä lisäarvoa voi antaa firmoille ja ihmisille. Jos yrittäminen tuntuu pakolta, kannattaa tehdä ihan jotain muuta.

Väisäsen mukaan yrittäjyys on nykyisin trendikästä, mikä on houkutellut yrittäjiksi myös ihmisiä, jotka eivät välttämättä oikeasti halua yrittäjiksi.

– Yrittäjyyttä ei pitäisi liikaa myydä ihmisille. Kaikki eivät voi yrittää, jonkun pitää olla yrittäjällä töissäkin.

Katso lisää Väisäsen mietteitä videolta. Väisänen paljastaa myös, millaisia ajatuksia hänelle jäi Leijonan luola -ohjelmasta.

Teksti, kuva ja video: Pauli Reinikainen

pauli.reinikainen (at) yrittajat.fi

Kategoriat: Yrittäjät

Etkö tiedä miten brändätä? Tässä sarjayrittäjä Ilkka Lavaksen viisi vinkkiä

Yrittäjät tiedotteet - 15. Huhtikuu 2018 - 13:09

Sarjayrittäjä ja City Digitalin toimitusjohtaja Ilkka Lavas esitti Yrittäjäristeilyllä näkemyksiään brändin rakentamisesta. Hän itse on onnistunut brändin rakentamisessa ja sen kirkastamisessa esimerkiksi Cityn kohdalla. 

– Jokaisen brändin takana on ihminen. Nokian "Connecting People" oli yhden ihmisen keksimä. Se perustui tarinaan, miksi Nokia oli olemassa, Lavas kertoi.

Lavaksen mukaan nimenomaan tarinat, aidot ja oikeat sellaiset, ovat monen onnistuneen brändin takana.

– Brändäämistä on se, mitä asioita alleviivaamme itsestämme. Muuttuvassa maailmassa oleellista on että tehdään sitä mitä rakastetaan, se huokuu ulos. Silloin yrittäjän ei tarvitse miettiä, ulkoistaako hän viestintää. Yrittäjä itse on viesti.

Ilkka Lavaksen viisi vinkkiä brändäämiseen

1. Selvennä brändisi ydin.

Keskustele esimerkiksi viestintäkonsultin kanssa ja käy läpi omaa tarinaa. Missä olet hyvä? Mitä haluat tehdä ja mitä et? Muun muassa näiden asioiden pallottelusta löytyy toivottavasti yksi tai maksimissaan kaksi sanaa tai asiaa. Niiden pitäisi kertoa, miksi olet parempi kuin muut.

2. Kirkasta brändiä tekojen kautta.

Referenssit ovat tärkeitä. Näyttöjä osaamisesta tarvitaan, koska brändi syntyy tekemisen kautta. Työskentele referenssien eteen. Tee referenssiasiakkaasi niin hyvin, että he haluavat suositella sinua muille. Jos olet markkinan paras, muu kasvu tulee perässä.

3. Selkeytä brändiä.

Karsi rönsyt ja valitse oma tiesi. Se, mitä haluat alleviivata tulevaisuuden asiakkaillesi. Millaisena haluat, että potentiaaliset asiakkaat muistavat sinut ja yrityksesi? Muista, että vain erikoistumalla voi pärjätä.

4. Luo tarina.

Pitäydy aidoissa tarinoissa. Etsi omasta toiminnasta tai tekemisestä tai historiastasi tarinoita, kiinnostavia yksityiskohtia. Jos tarpeen, ota viestintäkonsultti tai sisältötoimisto avuksi. Etsi niitä pieniä asioita, jotka kertovat siitä, mitä haluat omalla tekemiselläsi alleviivata. Tarinoiden tarkoitus on tuoda onnistumisia ja kiinnostavia tarinoita brändin ytimeen. Mieti, miten ja missä voit kertoa tarinoita, esimerkiksi videon tai podcastien keinoin.

5. Toisto on tehokeino.

Muista kaikessa viestinnässä alleviivata yhtä tai kahta asiaa, joissa olet erinomainen. Toista johdonmukaisesti samaa asiaa. Jossain vaiheessa ihmiset alkavat muistaa. Painata paitoja, kerro käyntikortissasi missä olet hyvä.

Teksti ja kuva: Pauli Reinikainen

pauli.reinikainen (at) yrittajat.fi

Kategoriat: Yrittäjät

Etkö tiedä miten brändätä? Tässä sarjayrittäjä Ilkka Lavaksen viisi vinkkiä

Yrittäjät uutisarkisto - 15. Huhtikuu 2018 - 13:09

Sarjayrittäjä ja City Digitalin toimitusjohtaja Ilkka Lavas esitti Yrittäjäristeilyllä näkemyksiään brändin rakentamisesta. Hän itse on onnistunut brändin rakentamisessa ja sen kirkastamisessa esimerkiksi Cityn kohdalla. 

– Jokaisen brändin takana on ihminen. Nokian "Connecting People" oli yhden ihmisen keksimä. Se perustui tarinaan, miksi Nokia oli olemassa, Lavas kertoi.

Lavaksen mukaan nimenomaan tarinat, aidot ja oikeat sellaiset, ovat monen onnistuneen brändin takana.

– Brändäämistä on se, mitä asioita alleviivaamme itsestämme. Muuttuvassa maailmassa oleellista on että tehdään sitä mitä rakastetaan, se huokuu ulos. Silloin yrittäjän ei tarvitse miettiä, ulkoistaako hän viestintää. Yrittäjä itse on viesti.

Ilkka Lavaksen viisi vinkkiä brändäämiseen

1. Selvennä brändisi ydin.

Keskustele esimerkiksi viestintäkonsultin kanssa ja käy läpi omaa tarinaa. Missä olet hyvä? Mitä haluat tehdä ja mitä et? Muun muassa näiden asioiden pallottelusta löytyy toivottavasti yksi tai maksimissaan kaksi sanaa tai asiaa. Niiden pitäisi kertoa, miksi olet parempi kuin muut.

2. Kirkasta brändiä tekojen kautta.

Referenssit ovat tärkeitä. Näyttöjä osaamisesta tarvitaan, koska brändi syntyy tekemisen kautta. Työskentele referenssien eteen. Tee referenssiasiakkaasi niin hyvin, että he haluavat suositella sinua muille. Jos olet markkinan paras, muu kasvu tulee perässä.

3. Selkeytä brändiä.

Karsi rönsyt ja valitse oma tiesi. Se, mitä haluat alleviivata tulevaisuuden asiakkaillesi. Millaisena haluat, että potentiaaliset asiakkaat muistavat sinut ja yrityksesi? Muista, että vain erikoistumalla voi pärjätä.

4. Luo tarina.

Pitäydy aidoissa tarinoissa. Etsi omasta toiminnasta tai tekemisestä tai historiastasi tarinoita, kiinnostavia yksityiskohtia. Jos tarpeen, ota viestintäkonsultti tai sisältötoimisto avuksi. Etsi niitä pieniä asioita, jotka kertovat siitä, mitä haluat omalla tekemiselläsi alleviivata. Tarinoiden tarkoitus on tuoda onnistumisia ja kiinnostavia tarinoita brändin ytimeen. Mieti, miten ja missä voit kertoa tarinoita, esimerkiksi videon tai podcastien keinoin.

5. Toisto on tehokeino.

Muista kaikessa viestinnässä alleviivata yhtä tai kahta asiaa, joissa olet erinomainen. Toista johdonmukaisesti samaa asiaa. Jossain vaiheessa ihmiset alkavat muistaa. Painata paitoja, kerro käyntikortissasi missä olet hyvä.

Teksti ja kuva: Pauli Reinikainen

pauli.reinikainen (at) yrittajat.fi

Kategoriat: Yrittäjät

Etkö tiedä miten brändätä? Tässä sarjayrittäjä Ilkka Lavaksen viisi vinkkiä

Varsinais-Suomen Yrittäjät - 15. Huhtikuu 2018 - 13:09

Sarjayrittäjä ja City Digitalin toimitusjohtaja Ilkka Lavas esitti Yrittäjäristeilyllä näkemyksiään brändin rakentamisesta. Hän itse on onnistunut brändin rakentamisessa ja sen kirkastamisessa esimerkiksi Cityn kohdalla. 

– Jokaisen brändin takana on ihminen. Nokian "Connecting People" oli yhden ihmisen keksimä. Se perustui tarinaan, miksi Nokia oli olemassa, Lavas kertoi.

Lavaksen mukaan nimenomaan tarinat, aidot ja oikeat sellaiset, ovat monen onnistuneen brändin takana.

– Brändäämistä on se, mitä asioita alleviivaamme itsestämme. Muuttuvassa maailmassa oleellista on että tehdään sitä mitä rakastetaan, se huokuu ulos. Silloin yrittäjän ei tarvitse miettiä, ulkoistaako hän viestintää. Yrittäjä itse on viesti.

Ilkka Lavaksen viisi vinkkiä brändäämiseen

1. Selvennä brändisi ydin.

Keskustele esimerkiksi viestintäkonsultin kanssa ja käy läpi omaa tarinaa. Missä olet hyvä? Mitä haluat tehdä ja mitä et? Muun muassa näiden asioiden pallottelusta löytyy toivottavasti yksi tai maksimissaan kaksi sanaa tai asiaa. Niiden pitäisi kertoa, miksi olet parempi kuin muut.

2. Kirkasta brändiä tekojen kautta.

Referenssit ovat tärkeitä. Näyttöjä osaamisesta tarvitaan, koska brändi syntyy tekemisen kautta. Työskentele referenssien eteen. Tee referenssiasiakkaasi niin hyvin, että he haluavat suositella sinua muille. Jos olet markkinan paras, muu kasvu tulee perässä.

3. Selkeytä brändiä.

Karsi rönsyt ja valitse oma tiesi. Se, mitä haluat alleviivata tulevaisuuden asiakkaillesi. Millaisena haluat, että potentiaaliset asiakkaat muistavat sinut ja yrityksesi? Muista, että vain erikoistumalla voi pärjätä.

4. Luo tarina.

Pitäydy aidoissa tarinoissa. Etsi omasta toiminnasta tai tekemisestä tai historiastasi tarinoita, kiinnostavia yksityiskohtia. Jos tarpeen, ota viestintäkonsultti tai sisältötoimisto avuksi. Etsi niitä pieniä asioita, jotka kertovat siitä, mitä haluat omalla tekemiselläsi alleviivata. Tarinoiden tarkoitus on tuoda onnistumisia ja kiinnostavia tarinoita brändin ytimeen. Mieti, miten ja missä voit kertoa tarinoita, esimerkiksi videon tai podcastien keinoin.

5. Toisto on tehokeino.

Muista kaikessa viestinnässä alleviivata yhtä tai kahta asiaa, joissa olet erinomainen. Toista johdonmukaisesti samaa asiaa. Jossain vaiheessa ihmiset alkavat muistaa. Painata paitoja, kerro käyntikortissasi missä olet hyvä.

Teksti ja kuva: Pauli Reinikainen

pauli.reinikainen (at) yrittajat.fi

Kategoriat: Yrittäjät

Varaudu näihin Facebookin muutoksiin: Näkyvyyttä saa jatkossa vain rahalla

Yrittäjät tiedotteet - 15. Huhtikuu 2018 - 10:15

Näkyvyys Facebookissa edellyttää jatkossa yhä enemmän maksullista markkinointia ja postausten rahallista boostaamista.

Someco Oy:n perustaja ja hallituksen puheenjohtaja Minna Valtari valotti Facebookin tulevia muutoksia Suomen Yrittäjien järjestämällä Yrittäjäristeilyllä.

Tällä hetklellä 2,7 miljoonaa suomalaista käyttää Facebookia aktiivisesti. Facebook on pysynyt edelleen ylivoimaisesti suosituimpana sosiaalisen median alustana.

– Välillä kuulee, että jollain yrityksellä ei ole lainkaan nettisivuja, käytetään vain Facebookia. Se on mielestäni hieman riskialtista. Kannattaa miettiä, pitäisikö olla useammassa markkinointikanavassa.

Yhdysvalloissa Facebook on jo ottanut käyttöön uusia algoritmeja, jotka ovat vähentäneet käyttäjien orgaanista näkyvyyttä. Käytännössä esimerkiksi yritysten näkyvyys Facebookissa edellyttää jatkossa enemmän rahaa postausten boostaamiseen.

– Algoritmin muutokset eivät näy vielä Suomessa, mutta ne ovat tulossa. Sivujen orgaaninen näkyvyys tulee putoamaan merkittävästi. Siinä vaiheessaa pitää miettiä, onko Facebook jatkossa olennainen markkina-alusta.

Keskustelulle lisää painoarvoa

Yksi muutoksista on myös ihmisten välisen reagoinnin suurempi painoarvo.

– Jos tekee julkaisun ja mainostaa sitä ja onnistuu saamaan muita käyttäjiä keskustelemaan, Facebook antaa postaukselle hyivn näkyvyyttä.

Valtari neuvoo Facebook-ylläpitäjiä opettelemaan sosiaalisen median mainonnan perusteet.

– Moni on jo mainostanut Facebookissa. Se on kustannustehokasta, alkuun pääsee jo viidellä eurolla. Se ei ole rakettitiedettä. Eri asia on, saako viidellä eurolla tuloksia.

– Kun opettelee itse mainonnan perusteet, sitä on helpompi ostaa myös jonkun muun tekemänä.

Teksti ja kuva: Pauli Reinikainen

pauli.reinikainen (at) yrittajat.fi

Kategoriat: Yrittäjät

Varaudu näihin Facebookin muutoksiin: Näkyvyyttä saa jatkossa vain rahalla

Yrittäjät uutisarkisto - 15. Huhtikuu 2018 - 10:15

Näkyvyys Facebookissa edellyttää jatkossa yhä enemmän maksullista markkinointia ja postausten rahallista boostaamista.

Someco Oy:n perustaja ja hallituksen puheenjohtaja Minna Valtari valotti Facebookin tulevia muutoksia Suomen Yrittäjien järjestämällä Yrittäjäristeilyllä.

Tällä hetklellä 2,7 miljoonaa suomalaista käyttää Facebookia aktiivisesti. Facebook on pysynyt edelleen ylivoimaisesti suosituimpana sosiaalisen median alustana.

– Välillä kuulee, että jollain yrityksellä ei ole lainkaan nettisivuja, käytetään vain Facebookia. Se on mielestäni hieman riskialtista. Kannattaa miettiä, pitäisikö olla useammassa markkinointikanavassa.

Yhdysvalloissa Facebook on jo ottanut käyttöön uusia algoritmeja, jotka ovat vähentäneet käyttäjien orgaanista näkyvyyttä. Käytännössä esimerkiksi yritysten näkyvyys Facebookissa edellyttää jatkossa enemmän rahaa postausten boostaamiseen.

– Algoritmin muutokset eivät näy vielä Suomessa, mutta ne ovat tulossa. Sivujen orgaaninen näkyvyys tulee putoamaan merkittävästi. Siinä vaiheessaa pitää miettiä, onko Facebook jatkossa olennainen markkina-alusta.

Keskustelulle lisää painoarvoa

Yksi muutoksista on myös ihmisten välisen reagoinnin suurempi painoarvo.

– Jos tekee julkaisun ja mainostaa sitä ja onnistuu saamaan muita käyttäjiä keskustelemaan, Facebook antaa postaukselle hyivn näkyvyyttä.

Valtari neuvoo Facebook-ylläpitäjiä opettelemaan sosiaalisen median mainonnan perusteet.

– Moni on jo mainostanut Facebookissa. Se on kustannustehokasta, alkuun pääsee jo viidellä eurolla. Se ei ole rakettitiedettä. Eri asia on, saako viidellä eurolla tuloksia.

– Kun opettelee itse mainonnan perusteet, sitä on helpompi ostaa myös jonkun muun tekemänä.

Teksti ja kuva: Pauli Reinikainen

pauli.reinikainen (at) yrittajat.fi

Kategoriat: Yrittäjät

Varaudu näihin Facebookin muutoksiin: Näkyvyyttä saa jatkossa vain rahalla

Varsinais-Suomen Yrittäjät - 15. Huhtikuu 2018 - 10:15

Näkyvyys Facebookissa edellyttää jatkossa yhä enemmän maksullista markkinointia ja postausten rahallista boostaamista.

Someco Oy:n perustaja ja hallituksen puheenjohtaja Minna Valtari valotti Facebookin tulevia muutoksia Suomen Yrittäjien järjestämällä Yrittäjäristeilyllä.

Tällä hetklellä 2,7 miljoonaa suomalaista käyttää Facebookia aktiivisesti. Facebook on pysynyt edelleen ylivoimaisesti suosituimpana sosiaalisen median alustana.

– Välillä kuulee, että jollain yrityksellä ei ole lainkaan nettisivuja, käytetään vain Facebookia. Se on mielestäni hieman riskialtista. Kannattaa miettiä, pitäisikö olla useammassa markkinointikanavassa.

Yhdysvalloissa Facebook on jo ottanut käyttöön uusia algoritmeja, jotka ovat vähentäneet käyttäjien orgaanista näkyvyyttä. Käytännössä esimerkiksi yritysten näkyvyys Facebookissa edellyttää jatkossa enemmän rahaa postausten boostaamiseen.

– Algoritmin muutokset eivät näy vielä Suomessa, mutta ne ovat tulossa. Sivujen orgaaninen näkyvyys tulee putoamaan merkittävästi. Siinä vaiheessaa pitää miettiä, onko Facebook jatkossa olennainen markkina-alusta.

Keskustelulle lisää painoarvoa

Yksi muutoksista on myös ihmisten välisen reagoinnin suurempi painoarvo.

– Jos tekee julkaisun ja mainostaa sitä ja onnistuu saamaan muita käyttäjiä keskustelemaan, Facebook antaa postaukselle hyivn näkyvyyttä.

Valtari neuvoo Facebook-ylläpitäjiä opettelemaan sosiaalisen median mainonnan perusteet.

– Moni on jo mainostanut Facebookissa. Se on kustannustehokasta, alkuun pääsee jo viidellä eurolla. Se ei ole rakettitiedettä. Eri asia on, saako viidellä eurolla tuloksia.

– Kun opettelee itse mainonnan perusteet, sitä on helpompi ostaa myös jonkun muun tekemänä.

Teksti ja kuva: Pauli Reinikainen

pauli.reinikainen (at) yrittajat.fi

Kategoriat: Yrittäjät

Anun yritys tuhoutui tulipalossa – kuinka hän nousi tuhkan keskeltä valoon?

Yrittäjät tiedotteet - 14. Huhtikuu 2018 - 8:18

Maalaismaiseman näkymä on kuin talvisesta postikortista. Pitkien, tuuheiden kuusien rivistö kätkee taakseen vanhan joutsalaisen Pynnölän kyläkoulun. Takapihalla lumihankeen tehty polku kiemurtelee kohti pihasaunaa. Ulko-ovella olevan kyltin mukaan "Anun koulu avoinna kun ollaan paikalla".

Kotkassa syntyneen käsityöyrittäjä Anu Pylsyn tie kyläkouluun on ollut täynnä syheröitä ja risteyksiä. Osa poluista on johtanut kohti umpikujaa, mutta päätyneet silti aina johonkin parempaan.

Kaikki tarinat kuitenkin yleensä aina alkavat rakkaudesta. Niin tämäkin. Pertunmaalaisen Anun ja joutsalaisen Riston kohtaamisesta kesän lavatansseissa.
Siitä käynnistyi yhteinen matka kohti  Helsinkiä ja sitten takaisin kotikulmille Keski-Suomeen, Joutsaan.

– Riston kotitilan vanha isäntä alkoi sairastella. Vanhemmat halusivat, että joku jatkaisi tilan ja maatalouden parissa, tuolloin päiväkodissa työskennellyt Anu Pylsy muistelee.

– Mies sanoi, että lähdetään me. Itsehän pelkäsin lehmiä, ei minusta ollut lypsäjäksi. Mutta olin nuori ja rakastunut.

Niin osoite vaihtui pääkaupungista Pylsynkylän Pylsyntielle, koti betonikaupungista Pylsyn tilalle. Häälahjaksi Pylsyt saivat sian, lampaan, pässin ja kukon.

– Ruusunpunaisten lasien läpi ajattelin, että näillä mennään.

Karjatila ja maatalousyrittäjyys alkoivat nopeasti vaatia lisäinvestointeja. 6 - 10 lehmän navetta ei enää riittänyt.

– Talovelat niskassa teimme päätöksen, että Risto palaa takaisin aiempaan työhönsä Suomenlahden merivartiostoon.

– Miehen työrytmi oli mallia viikko töitä, viikko vapaata. Jostain syystä sonnit karkasivat ja talvisin putket jäätyivät aina hänen poissaolonsa aikana, Pylsy muistelee – nyt jo nauru suupielessään.

 

ANU PYLSY alkoi pian odottaa parin ensimmäistä lasta.
– Ensimmäinen raskaus sujui hyvin, mutta synnytyksessä apulaislääkäri antoi paraservikaali- eli kohdunkaulapuudutuspiikin jotenkin väärin. Puudutusaine meni istukan kautta suoraan lapsen sydämeen. Sydänäänet laskivat alle 50:een.

Pari kuitenkin luotti henkilökunnan osaamiseen.

– Sitten alkoi härdelli. Väärinannetun piikin lisäksi sain yliannostuksen kipulääkettä, 25 milligramman sijaan 40 milligrammaa. Sen jälkeen sairaalan sisäinen hälytysjärjestelmä petti. Ylilääkäri oli hiljentänyt hakulaitteensa. Kun hän muisti kutsun ja palasi osastolle, lapsi oli ollut puolisen tuntia hapenpuutteessa.

Elina syntyi lokakuussa vuonna 1985, "ihan velttona". Hänelle jäi lievä cp-vamma, puutteita hienomotoriikkaan ja kävelyyn.
Sairaalassa Pylsy sai puhelun ystävättäreltään.

– Itkin ja valitin, miksi meille piti käydä näin. Hän tokaisi tylysti, ei äkäillen, että "miksi ei teille, teillä on katto pään päällä, ihana koti ja hyvä parisuhde – lapsia syntyy heillekin, joilla ulkoiset asiat eivät ole yhtä lailla kunnossa". Se puhelu kuin tuuppasi kylkeen. Sekin ehkä auttoi sairaalajakson aikana, että en vielä silloin tiennyt kaikkea. Päivä kerrallaan -ajattelutapa toi vahvuutta. Päätin, että asioiden märehtiminen saa loppua.

– Tietyt asiat saivat Elinan myötä uuden arvojärjestyksen. Ja Elinasta kasvoi itsenäinen, upea nainen. Hän valmistui Helsingin yliopistosta maisteriksi, meni naimisiin, ja sai tyttövauvan viime kesänä.

Pylsynkylän Pylsyn tilalla tuore äiti ravasi talon kolmen asuinkerroksen väliä.

– Jälkeenpäin olen ajatellut, että miten jaksoin miehen ollessa töissä. 

– Elina kuitenkin hitsasi parisuhdettamme yhteen. Molemmat tukivat toinen toisiaan.


ELINAN PIKKUSISKON, Annan syntymä, sai Anu Pylsyn jo miettimään tulevaisuuttaan.

– Silloin ajattelin ensimmäisen kerran, että mitä teen kun tytöt kasvavat isoiksi. Kylällä ei ollut päiväkotia, josta olisin voinut hankkia töitä.

Maalaistalosta oli 30 kilometrin ajomatka Joutsan taajamaan.

– Käsitöistä olin aina tykännyt, esimerkiksi kangaspuilla kutomisesta. Kankaanpainantakurssille menin vahingossa, mutta se antoi valtavasti inspiraatiota. Tajusin, että tämä oli minun juttuni!
Ompelukurssien innoittamana äiti työsti vaatteita myös lapsilleen.

– Aina kun tytöt olivat päivä- tai yöunilla, virittelin painopohjia pirtin pöydälle.

Myyntikin lähti vauhdikkaasti liikkeelle.

– Kaksi pientä liikettä otti tuotteitani heti myyntiin. Lisäksi pakotin sukulaiset ostamaan, Pylsy nauraa.

Ensimmäisen kerran Anu Pylsy nähtiin markkinamyyjänä Lammilla 30 vuotta sitten, vuonna 1988. Asiakkaat ihastuivat Pylsyn tekemiin kodin käyttötekstiileihin, joiden maisemat ja aiheet hän otti lasten leikeistä ja maalaiselämästä.

 

LYPSYKARJASTA TYHJENTYNYT navetta sai uuden käyttötarkoituksen 1990-luvun alussa Pylsyn ateljeena.

– Laajensimme sitä lisää vuosina 1995-1996 sekä vuonna 2000.

– Olo oli kuin maatalon emännällä. Oli pellot, eläimet ja kotona olevat lapset. Minulla oli kuitenkin myös käsityöyritys.
Lisää inspiraatiota virisi Kreikan muinaisesta kulttuurista suomalaisiin kalliomaalauksiin.

Kolmas lapsi, Olli, syntyi vuonna 1992.

– Tytöt olivat isompia, jo koulussa. Keskittymisaikaa jäi enemmän. 

– Olli nukkui päiväunetkin ateljeessa, jossa oli somisteena päästävedettävä sänky.

Samoina vuosina syntyi Pylsyn tavaramerkki, hirvisarja.

– Muinaiseen kalliomaalaissarjaan perustuvat tuotteet saivat tosi paljon näkyvyyttä ja antoivat buustia eteenpäin.
Jälleenmyyjien löytyminen vei nousukaudella Pylsyn "Lapista Hankoon".

– Samalla kävin yrittäjyys- ja artesaanikoulutuksen. Halusin opiskella koko ajan lisää niin tekniikkaa kuin tietoakin. Yritys meni eteenpäin ja minulle jäi lasten kasvaessa enemmän aikaa.
Oli lopulta jopa luontevaa, että Pylsystä yrittäjäperheen lapsena kasvoi itsekin yrittäjä.

– Olin nähnyt yrittäjäelämää kotona, mutta en koskaan silti kuvitellut, että minusta tulisi yrittäjä.
Miehelle jäi kirjanpito.

– Valtion virkamiehenä hän hoitaa yhä työn hallinnon. Kirjanpito on sentään siirtynyt tilitoimistolle. Minä voin olla se luovempi osapuoli.

 

12. HEINÄKUUTA vuonna 2006 Savonlinnassa järjestettiin vuotuiset Oopperajuhlat. Juhlien vierailevana vetonaulana oli italialainen Teatro Comunale di Bologna.
Paikalla oli myös Anu Pylsy – ei tosin Olavinlinnassa vaan kaupungin torilla myymässä tuotteitaan, koko kuukauden ajan.

Tai niin ainakin hän oli suunnitellut kunnes puhelin soi.

– Miehen sisko soittaa ja huutaa puhelimeensa. Taustalla on hirveä häly, paloautojen pillit huutavat.

Itkevä käly sai sanottua, että "Anu, sun paja palaa".

– Kuulin ainoastaan kauhean metelin ja vastasin "eikä".

Savonlinnan torilla olleet asiakkaat katsoivat paikalleen jähmettynyttä Pylsyä.

– Kokosin oman kojuni pakettiautoon ja lähdin paluumatkalle Joutsaan.

Reilun kahden tunnin paluumatkan aikana hän soitti miehelleen merivartiostoon.

– Ilmoitin, nyt on tapahtunut kauheita, "paja palaa".

Mies lähti kiireen vilkkaa kotimatkalle Suomenlahdelta.

Anu Pylsy sai itse puhelun palopäälliköltä. Hän antoi ennakkovaroituksen tulevasta.

– Totesi, että "olet kuullut uutisen, aja varovasti, täällä on aika lohduton näky, kaikki on mennyt".

– En muista matkasta mitään. Puhelimet kävivät kuumana ja minä itkin. Soitin äidilleni, että hän menisi Jyväskylästä saapuneiden tyttöjen turvaksi.

Pylsyn saapuessa paikalle silmien eteen avautuivat savuavat rauniot. 18 vuoden työ oli palanut tuhkaksi yhdessä iltapäivässä.

– Jäljelle ei jäänyt edes saksia, ainoastaan rautaiset, kuumuudessa vääntyneet kynttilänjalat.

Nyt ne muistuttavat 12 vuoden takaisista tapahtumista Pynnölän kyläkoulun ateljeessa.

– Anna kysyi minulta, että "äiti, mitäs nyt tehdään".

Äiti ei osannut antaa vastausta tyttärelleen.
– Ihmettelimme ja itkimme illalla raunioiden äärellä. Minut oli pudotettu polvilleni lennokkaasta noususta. Jos joltain viedään matto jalkojen alta niin minusta tuntui, että koko lattia oli kadonnut, Pylsy sanoo.

– Emme siitä puhuneet, mutta kaikki tuntuivat olevan sitä mieltä, että emme rakenna uutta ateljeeta.

 

TUHOJEN SUURUUS paljastui kokonaisuudessaan seuraavana päivänä.

– Ompelukoneet olivat sulaneet möykyksi. Menetin kaikki syksyn kankaat ja messuille tarkoitetut uudet koekappaleet. Koko varaston, valmiit tuotteet ja materiaalit, värit, seulat ja alkuperäiset kuvioiden piirustukset, Pylsy luettelee.

Pienessä Joutsan kunnassa puskaradio oli jo vienyt viestiä Pylsyntien tapahtumista.

– Kunnan johdon perustamassa viestiketjussa pyydettiin soittamaan minulle paloa seuraavana päivänä. Näin tapahtuikin. Minulle tarjottiin myynnissä olevan kyläkoulun vuokraamista.
Pylsy kieltäytyi – "ei kiitos, en jaksa".

– Lopetin puhelun lyhyeen. Onneksi ystäväperhe tuli auttamaan ja otti huushollin haltuun. Olin itse niin turtana, etten tuntenut edes nälkää.
Ystäväperheen mies oli sattumalta kauppaamassa samaa Pynnölän kyläkoulua.

– Hän pyysi, että lähtisimme katsomaan paikkaa. Puoliväkisin lähdin mukaan.

Koululla Pylsy näki koulun isot ikkunat ja korkeat tilat.

– Tilan, jonka valosta ja korkeudesta minun Feenix-lintuni nousisi korkeuksiin. Se teki vaikutuksen. Koulu oli aivan ihana. Siis jos päättäisin jatkaa.

Viikko tuhon jälkeen Pylsy sai yhteydenoton Itä-Uudeltamaalta, Ruotsinpyhtäältä.

– Minulle tarjottiin samanlaisia kankaanpainantavälineitä, jotka olin menettänyt palossa. 

– Lopulta tein ostotarjouksen työvälineistä. Sain uunin, seulat, valotuspöydät ja kaikki tykötarpeet.

Samalla hän raapusti nimensä kyläkoulun vuokrasopimukseen. Kaikesta huolimatta Pylsy mietti, pääsisikö elämässä helpommalla jossakin muussa roolissa kuin yrittäjänä.

– Saisi viettää kesää ja kunnon lomia, pitää ehkä viikonloputkin vapaina. Aina seuraavana päivänä voisi aloittaa työt uudestaan ilman mitään ongelmia. Mutta sopeutuisinko, uskaltaisinko sittenkään? Luovaa työtä ei ollut Joutsassa tarjolla.

 

PYNNÖLÄN KOULULLA käynnistyi mittava remontti, mutta Pylsy oli henkisesti yhä polvillaan – kuin silloin ateljeensa savuavilla raunioilla.

– Minulla ei ollut halua, ei inspiraatiota. En saanut mistään kiinni. Osaaminen ja tekniikka oli, mutta tulipalo vei mukanaan innon tekemiseen.

Vielä samana syksynä Pylsyt ostivat kyläkoulun itselleen.

–  Minulla oli lukaali, joka ei tuntunut missään – eikä miltään. Tilasin kankaita ja värejä, mutta aina jotain puuttui. Ensimmäisenä piirsin ja painoin Feeniks-linnun.

Loppuvuotta 2006 Pylsy kuvailee "rämpimiseksi".

–  Jälleenmyyjät vaihtoivat lennosta toisiin yrittäjiin. Eivät tilanneetkaan enää minulta kuten aiemmin.

Järkytys ja henkinen takalukko paisui lopulta fyysiseksi pahoinvoinniksi.

–  Koko syksyn oksetti ja huimasi. Paikasta riippumatta - vaikka olisin ollut vaatekaupassa. 

Mielessä pyöri ajatus mahdollisesta vakavasta sairaudesta.

–  Lääkärissä minulta otettiin kaikki mahdolliset kokeet. Sitten kohtasin tutun hoitajan, joka veti minut odotusaulasta hoitohuoneeseen ja totesi verenpaineen olevan korkealla.

Pylsy muistaa yhä terveydenhoitajan sanat: "Anu, olet uupunut".

Tulipalosta oli kulunut puolisen vuotta.

–  Repesin hillittömään itkuun. Joku vihdoinkin tuli ja sanoi, että saan olla uupunut.

Lääkäri kirjoitti Pylsylle sairauslomaa.
–  Pyristelin vastaan ja selitin keskeneräisiä töitä ja remonttia, mutta hän piti pintansa.

Vastaanotolta Pylsy ei palannut koululle vaan kotiin.

 

KULUI VAJAA pari viikkoa ja yrittäjä saapui takaisin Pynnölään.

– En tiedä mitä tapahtui, oliko se isoista ikkunoista paistanut helmikuinen aurinko vai joku muu, mutta sain voimaa ja sain synnytettyä uutta. Se pulppuaminen oli kuin juhlarummutusta, Pylsy muistelee.

Taakse jäivät aamut, jolloin silmät olivat kyynelissä jo ennen kunnollista heräämistä.

– Sanotaan, että työ auttaa ja parantaa minkä tahansa vaivan, työ vie eteenpäin myös surussa. Työ vei kuitenkin minut siihen vellovaan olotilaan.

Seuraavana kesänä, alle vuosi tulipalosta, Pynnölässä järjestettiin komeat avajaiset. Anu Pylsy varasi kakkuja 500 vieraalle.

– Mies kysyi, että miten voit olla varma, että väkeä tulee niin paljon. Minä uskoin siihen täysin. Jos en itse olisi uskonut niin ei kukaan muukaan.

Kertakäyttöastioiden menekki paljasti totuuden. Avajaisissa kävi yhteensä 550 ihmistä.
– Se toi jälleen tunteet pintaan, mutta nyt itkin ilosta.

Myös jälleenmyynti ja messumatkat toivat tulosta.

– Minulla oli satakunta jälleenmyyjää ennen tulipaloa. Sain saman määrän takaisin aika nopeasti, kun pääsin kiinni oikeaan luovuuteen.

 

KÄSITYÖYRITTÄJÄ piti kiinni tekniikastaan, mutta muutti mallistoaan.

– Ilman tulipaloa se tuskin olisi uudistunut niin paljon. Ei riitä, että otat mukaan 1-2 tuotetta, vaan on näytettävä ihan uudelta.

Messuilla ihmiset kohtasivat saman Design Anu Pylsyn täysin uudella ilmeellä.

–  Se oli aika rajulla tavalla tapahtunut pakkouudistus. Aina jostain pahasta tulee jotain hyvääkin. Niin tulipalostakin.

Jo aiemmin Pylsy oli vieraillut Tampereen kädentaitomessuilla, vaikka hänellä ei ollutkaan mitään myytävää.

– Halusin näyttää, että yritys ja minä olemme hengissä, vaikka tuotteet paloivatkin poroksi.

– Itkimme yhdessä asiakkaiden kanssa. Muut näytteilleasettajat ihmettelivät, miten kykenen olemaan täällä.

Pylsy tunnustautuukin "aika perusoptimistiksi".

– Ajattelemallakin oppii. Jotkut vellovat ehkä vähän liikaa vanhoissa asioissa, mutta itse en halua märehtiä niitä.

Nyt Pynnölän koulu odottaa jo kesää ja tuttuja kesäasukkaita.

– Kesämökkiläisiä on varmasti 90 prosenttia kaikista asiakkaista. En tiedä heidän nimiään, mutta niin he tulevat tänne koululle joka kesä, Pylsy luonnehtii.

 

KYLÄKOULUN KEITTIÖSSÄ komeilee vanha, mutta kiiltävä jukeboksi. Juuri sellainen, jossa kahdella markalla sai yhden soiton, vitosella kolme kappaletta.
Upea soitin pyöräyttää ilmoille Kolmannen naisen tunnetun laulun Elämän tarkoitus ja saa Pylsyn mietteliääksi.

– Tarinani on opettanut minulle nöyryyttä, mutta kenenkään yrittäjän ei tarvitse nöyristellä.

– Myös sitkeyttä olen oppinut paljon. Kaikki ei todellakaan aina mene kuten kuvittelee.

Pylsy sai tunnustuksena 30 vuoden yrittäjyydestä yrittäjäjärjestön timanttiristin.

– Ajattelen sinnitelleeni aika pitkälle. Minulla on upeita ja ihania asiakkaita ympäri Suomen, jotka ovat yritykselle kullanarvoisia.

– Vaikka alihankintaverkostoni on kattava, on yksinyrittäminen aika puurtamista.

Käsityöyrittäjän alkuvuosi käynnistyi helmikuun luovalla jaksolla ja jatkui materiaalitilausten myötä maaliskuun messusesonkiin.

–Tyylini on entistä enemmän selkeytynyt ja yksinkertaistunut, ehkä enemmän tullut skandinaavisemmaksi.

Pylsyn töissä näkyvät luonto risuprintteineen ja neulasineen.

– Mies jäi eläkkeelle kuusi vuotta sitten. Häneltä olen saanut paljon apua. Samoin työharjoittelijoilta.


ENSI KESÄNÄ Pynnölässä juhlitaan Anu Pylsyn 30-vuotista yrittäjätaivalta. Kyläkoulun emäntä kertoo haluavansa tulevaisuudelta muutosta. Ajatus on muhinut mielessä jo parin vuoden ajan.

– Uskon, että tämän vuoden aikana joku ovi avautuu, mikä se sitten onkaan.

– Sen ei tarvitse olla välttämättä konkreettinen. Yhtäkkiä vain tajuan saapuneeni johonkin risteykseen ja muutan sitä suuntaa.

Pylsy tahtoisi muuttaa myös toimintatapojaan.

– Tulipalon jälkeen olisi ollut suuremmankin muutoksen aika, jos minulla olisi ollut inspiraatiota. Kun sitä ei ollut, jatkoin tekemistä samoilta pohjilta, vaikkakin karsittuna.

57-vuotiaana Pylsy on oppinut myös arvostamaan vapaa-aikaa aiempaa enemmän.

– Avaisinko jonkun putiikin kylälle, luovuttaisinko painopuolen kokonaan alihankkijalle, ja pitäisin suunnittelun itselläni, Pylsy pohtii.

Saattaisihan sitä kohdata vaikka kyläkoulun ostajaehdokkaan.

– Jos joku tarjoaa tästä hyvin niin voisi sanoa, että selvä, lähden uusi urille. Kesäasukkaita tulisi kyllä ikävä.

– Toivon kuitenkin sitä uudistusta ja muutosta. Kukaan ei enää ota minua töihin, mutta yrittäjyyttä en lopeta. Se jatkuu niin kauan kuin asiakkaita riittää, Pylsy sanoo.

Teksti: Pasi Lehtinen

pasi.lehtinen(at)yrittajat.fi

Kuva: Tommi Anttonen

 

Juttu on julkaistu Yrittäjä-lehdessä 2/2018

Kategoriat: Yrittäjät

Anun yritys tuhoutui tulipalossa – kuinka hän nousi tuhkan keskeltä valoon?

Yrittäjät uutisarkisto - 14. Huhtikuu 2018 - 8:18

Maalaismaiseman näkymä on kuin talvisesta postikortista. Pitkien, tuuheiden kuusien rivistö kätkee taakseen vanhan joutsalaisen Pynnölän kyläkoulun. Takapihalla lumihankeen tehty polku kiemurtelee kohti pihasaunaa. Ulko-ovella olevan kyltin mukaan "Anun koulu avoinna kun ollaan paikalla".

Kotkassa syntyneen käsityöyrittäjä Anu Pylsyn tie kyläkouluun on ollut täynnä syheröitä ja risteyksiä. Osa poluista on johtanut kohti umpikujaa, mutta päätyneet silti aina johonkin parempaan.

Kaikki tarinat kuitenkin yleensä aina alkavat rakkaudesta. Niin tämäkin. Pertunmaalaisen Anun ja joutsalaisen Riston kohtaamisesta kesän lavatansseissa.
Siitä käynnistyi yhteinen matka kohti  Helsinkiä ja sitten takaisin kotikulmille Keski-Suomeen, Joutsaan.

– Riston kotitilan vanha isäntä alkoi sairastella. Vanhemmat halusivat, että joku jatkaisi tilan ja maatalouden parissa, tuolloin päiväkodissa työskennellyt Anu Pylsy muistelee.

– Mies sanoi, että lähdetään me. Itsehän pelkäsin lehmiä, ei minusta ollut lypsäjäksi. Mutta olin nuori ja rakastunut.

Niin osoite vaihtui pääkaupungista Pylsynkylän Pylsyntielle, koti betonikaupungista Pylsyn tilalle. Häälahjaksi Pylsyt saivat sian, lampaan, pässin ja kukon.

– Ruusunpunaisten lasien läpi ajattelin, että näillä mennään.

Karjatila ja maatalousyrittäjyys alkoivat nopeasti vaatia lisäinvestointeja. 6 - 10 lehmän navetta ei enää riittänyt.

– Talovelat niskassa teimme päätöksen, että Risto palaa takaisin aiempaan työhönsä Suomenlahden merivartiostoon.

– Miehen työrytmi oli mallia viikko töitä, viikko vapaata. Jostain syystä sonnit karkasivat ja talvisin putket jäätyivät aina hänen poissaolonsa aikana, Pylsy muistelee – nyt jo nauru suupielessään.

 

ANU PYLSY alkoi pian odottaa parin ensimmäistä lasta.
– Ensimmäinen raskaus sujui hyvin, mutta synnytyksessä apulaislääkäri antoi paraservikaali- eli kohdunkaulapuudutuspiikin jotenkin väärin. Puudutusaine meni istukan kautta suoraan lapsen sydämeen. Sydänäänet laskivat alle 50:een.

Pari kuitenkin luotti henkilökunnan osaamiseen.

– Sitten alkoi härdelli. Väärinannetun piikin lisäksi sain yliannostuksen kipulääkettä, 25 milligramman sijaan 40 milligrammaa. Sen jälkeen sairaalan sisäinen hälytysjärjestelmä petti. Ylilääkäri oli hiljentänyt hakulaitteensa. Kun hän muisti kutsun ja palasi osastolle, lapsi oli ollut puolisen tuntia hapenpuutteessa.

Elina syntyi lokakuussa vuonna 1985, "ihan velttona". Hänelle jäi lievä cp-vamma, puutteita hienomotoriikkaan ja kävelyyn.
Sairaalassa Pylsy sai puhelun ystävättäreltään.

– Itkin ja valitin, miksi meille piti käydä näin. Hän tokaisi tylysti, ei äkäillen, että "miksi ei teille, teillä on katto pään päällä, ihana koti ja hyvä parisuhde – lapsia syntyy heillekin, joilla ulkoiset asiat eivät ole yhtä lailla kunnossa". Se puhelu kuin tuuppasi kylkeen. Sekin ehkä auttoi sairaalajakson aikana, että en vielä silloin tiennyt kaikkea. Päivä kerrallaan -ajattelutapa toi vahvuutta. Päätin, että asioiden märehtiminen saa loppua.

– Tietyt asiat saivat Elinan myötä uuden arvojärjestyksen. Ja Elinasta kasvoi itsenäinen, upea nainen. Hän valmistui Helsingin yliopistosta maisteriksi, meni naimisiin, ja sai tyttövauvan viime kesänä.

Pylsynkylän Pylsyn tilalla tuore äiti ravasi talon kolmen asuinkerroksen väliä.

– Jälkeenpäin olen ajatellut, että miten jaksoin miehen ollessa töissä. 

– Elina kuitenkin hitsasi parisuhdettamme yhteen. Molemmat tukivat toinen toisiaan.


ELINAN PIKKUSISKON, Annan syntymä, sai Anu Pylsyn jo miettimään tulevaisuuttaan.

– Silloin ajattelin ensimmäisen kerran, että mitä teen kun tytöt kasvavat isoiksi. Kylällä ei ollut päiväkotia, josta olisin voinut hankkia töitä.

Maalaistalosta oli 30 kilometrin ajomatka Joutsan taajamaan.

– Käsitöistä olin aina tykännyt, esimerkiksi kangaspuilla kutomisesta. Kankaanpainantakurssille menin vahingossa, mutta se antoi valtavasti inspiraatiota. Tajusin, että tämä oli minun juttuni!
Ompelukurssien innoittamana äiti työsti vaatteita myös lapsilleen.

– Aina kun tytöt olivat päivä- tai yöunilla, virittelin painopohjia pirtin pöydälle.

Myyntikin lähti vauhdikkaasti liikkeelle.

– Kaksi pientä liikettä otti tuotteitani heti myyntiin. Lisäksi pakotin sukulaiset ostamaan, Pylsy nauraa.

Ensimmäisen kerran Anu Pylsy nähtiin markkinamyyjänä Lammilla 30 vuotta sitten, vuonna 1988. Asiakkaat ihastuivat Pylsyn tekemiin kodin käyttötekstiileihin, joiden maisemat ja aiheet hän otti lasten leikeistä ja maalaiselämästä.

 

LYPSYKARJASTA TYHJENTYNYT navetta sai uuden käyttötarkoituksen 1990-luvun alussa Pylsyn ateljeena.

– Laajensimme sitä lisää vuosina 1995-1996 sekä vuonna 2000.

– Olo oli kuin maatalon emännällä. Oli pellot, eläimet ja kotona olevat lapset. Minulla oli kuitenkin myös käsityöyritys.
Lisää inspiraatiota virisi Kreikan muinaisesta kulttuurista suomalaisiin kalliomaalauksiin.

Kolmas lapsi, Olli, syntyi vuonna 1992.

– Tytöt olivat isompia, jo koulussa. Keskittymisaikaa jäi enemmän. 

– Olli nukkui päiväunetkin ateljeessa, jossa oli somisteena päästävedettävä sänky.

Samoina vuosina syntyi Pylsyn tavaramerkki, hirvisarja.

– Muinaiseen kalliomaalaissarjaan perustuvat tuotteet saivat tosi paljon näkyvyyttä ja antoivat buustia eteenpäin.
Jälleenmyyjien löytyminen vei nousukaudella Pylsyn "Lapista Hankoon".

– Samalla kävin yrittäjyys- ja artesaanikoulutuksen. Halusin opiskella koko ajan lisää niin tekniikkaa kuin tietoakin. Yritys meni eteenpäin ja minulle jäi lasten kasvaessa enemmän aikaa.
Oli lopulta jopa luontevaa, että Pylsystä yrittäjäperheen lapsena kasvoi itsekin yrittäjä.

– Olin nähnyt yrittäjäelämää kotona, mutta en koskaan silti kuvitellut, että minusta tulisi yrittäjä.
Miehelle jäi kirjanpito.

– Valtion virkamiehenä hän hoitaa yhä työn hallinnon. Kirjanpito on sentään siirtynyt tilitoimistolle. Minä voin olla se luovempi osapuoli.

 

12. HEINÄKUUTA vuonna 2006 Savonlinnassa järjestettiin vuotuiset Oopperajuhlat. Juhlien vierailevana vetonaulana oli italialainen Teatro Comunale di Bologna.
Paikalla oli myös Anu Pylsy – ei tosin Olavinlinnassa vaan kaupungin torilla myymässä tuotteitaan, koko kuukauden ajan.

Tai niin ainakin hän oli suunnitellut kunnes puhelin soi.

– Miehen sisko soittaa ja huutaa puhelimeensa. Taustalla on hirveä häly, paloautojen pillit huutavat.

Itkevä käly sai sanottua, että "Anu, sun paja palaa".

– Kuulin ainoastaan kauhean metelin ja vastasin "eikä".

Savonlinnan torilla olleet asiakkaat katsoivat paikalleen jähmettynyttä Pylsyä.

– Kokosin oman kojuni pakettiautoon ja lähdin paluumatkalle Joutsaan.

Reilun kahden tunnin paluumatkan aikana hän soitti miehelleen merivartiostoon.

– Ilmoitin, nyt on tapahtunut kauheita, "paja palaa".

Mies lähti kiireen vilkkaa kotimatkalle Suomenlahdelta.

Anu Pylsy sai itse puhelun palopäälliköltä. Hän antoi ennakkovaroituksen tulevasta.

– Totesi, että "olet kuullut uutisen, aja varovasti, täällä on aika lohduton näky, kaikki on mennyt".

– En muista matkasta mitään. Puhelimet kävivät kuumana ja minä itkin. Soitin äidilleni, että hän menisi Jyväskylästä saapuneiden tyttöjen turvaksi.

Pylsyn saapuessa paikalle silmien eteen avautuivat savuavat rauniot. 18 vuoden työ oli palanut tuhkaksi yhdessä iltapäivässä.

– Jäljelle ei jäänyt edes saksia, ainoastaan rautaiset, kuumuudessa vääntyneet kynttilänjalat.

Nyt ne muistuttavat 12 vuoden takaisista tapahtumista Pynnölän kyläkoulun ateljeessa.

– Anna kysyi minulta, että "äiti, mitäs nyt tehdään".

Äiti ei osannut antaa vastausta tyttärelleen.
– Ihmettelimme ja itkimme illalla raunioiden äärellä. Minut oli pudotettu polvilleni lennokkaasta noususta. Jos joltain viedään matto jalkojen alta niin minusta tuntui, että koko lattia oli kadonnut, Pylsy sanoo.

– Emme siitä puhuneet, mutta kaikki tuntuivat olevan sitä mieltä, että emme rakenna uutta ateljeeta.

 

TUHOJEN SUURUUS paljastui kokonaisuudessaan seuraavana päivänä.

– Ompelukoneet olivat sulaneet möykyksi. Menetin kaikki syksyn kankaat ja messuille tarkoitetut uudet koekappaleet. Koko varaston, valmiit tuotteet ja materiaalit, värit, seulat ja alkuperäiset kuvioiden piirustukset, Pylsy luettelee.

Pienessä Joutsan kunnassa puskaradio oli jo vienyt viestiä Pylsyntien tapahtumista.

– Kunnan johdon perustamassa viestiketjussa pyydettiin soittamaan minulle paloa seuraavana päivänä. Näin tapahtuikin. Minulle tarjottiin myynnissä olevan kyläkoulun vuokraamista.
Pylsy kieltäytyi – "ei kiitos, en jaksa".

– Lopetin puhelun lyhyeen. Onneksi ystäväperhe tuli auttamaan ja otti huushollin haltuun. Olin itse niin turtana, etten tuntenut edes nälkää.
Ystäväperheen mies oli sattumalta kauppaamassa samaa Pynnölän kyläkoulua.

– Hän pyysi, että lähtisimme katsomaan paikkaa. Puoliväkisin lähdin mukaan.

Koululla Pylsy näki koulun isot ikkunat ja korkeat tilat.

– Tilan, jonka valosta ja korkeudesta minun Feenix-lintuni nousisi korkeuksiin. Se teki vaikutuksen. Koulu oli aivan ihana. Siis jos päättäisin jatkaa.

Viikko tuhon jälkeen Pylsy sai yhteydenoton Itä-Uudeltamaalta, Ruotsinpyhtäältä.

– Minulle tarjottiin samanlaisia kankaanpainantavälineitä, jotka olin menettänyt palossa. 

– Lopulta tein ostotarjouksen työvälineistä. Sain uunin, seulat, valotuspöydät ja kaikki tykötarpeet.

Samalla hän raapusti nimensä kyläkoulun vuokrasopimukseen. Kaikesta huolimatta Pylsy mietti, pääsisikö elämässä helpommalla jossakin muussa roolissa kuin yrittäjänä.

– Saisi viettää kesää ja kunnon lomia, pitää ehkä viikonloputkin vapaina. Aina seuraavana päivänä voisi aloittaa työt uudestaan ilman mitään ongelmia. Mutta sopeutuisinko, uskaltaisinko sittenkään? Luovaa työtä ei ollut Joutsassa tarjolla.

 

PYNNÖLÄN KOULULLA käynnistyi mittava remontti, mutta Pylsy oli henkisesti yhä polvillaan – kuin silloin ateljeensa savuavilla raunioilla.

– Minulla ei ollut halua, ei inspiraatiota. En saanut mistään kiinni. Osaaminen ja tekniikka oli, mutta tulipalo vei mukanaan innon tekemiseen.

Vielä samana syksynä Pylsyt ostivat kyläkoulun itselleen.

–  Minulla oli lukaali, joka ei tuntunut missään – eikä miltään. Tilasin kankaita ja värejä, mutta aina jotain puuttui. Ensimmäisenä piirsin ja painoin Feeniks-linnun.

Loppuvuotta 2006 Pylsy kuvailee "rämpimiseksi".

–  Jälleenmyyjät vaihtoivat lennosta toisiin yrittäjiin. Eivät tilanneetkaan enää minulta kuten aiemmin.

Järkytys ja henkinen takalukko paisui lopulta fyysiseksi pahoinvoinniksi.

–  Koko syksyn oksetti ja huimasi. Paikasta riippumatta - vaikka olisin ollut vaatekaupassa. 

Mielessä pyöri ajatus mahdollisesta vakavasta sairaudesta.

–  Lääkärissä minulta otettiin kaikki mahdolliset kokeet. Sitten kohtasin tutun hoitajan, joka veti minut odotusaulasta hoitohuoneeseen ja totesi verenpaineen olevan korkealla.

Pylsy muistaa yhä terveydenhoitajan sanat: "Anu, olet uupunut".

Tulipalosta oli kulunut puolisen vuotta.

–  Repesin hillittömään itkuun. Joku vihdoinkin tuli ja sanoi, että saan olla uupunut.

Lääkäri kirjoitti Pylsylle sairauslomaa.
–  Pyristelin vastaan ja selitin keskeneräisiä töitä ja remonttia, mutta hän piti pintansa.

Vastaanotolta Pylsy ei palannut koululle vaan kotiin.

 

KULUI VAJAA pari viikkoa ja yrittäjä saapui takaisin Pynnölään.

– En tiedä mitä tapahtui, oliko se isoista ikkunoista paistanut helmikuinen aurinko vai joku muu, mutta sain voimaa ja sain synnytettyä uutta. Se pulppuaminen oli kuin juhlarummutusta, Pylsy muistelee.

Taakse jäivät aamut, jolloin silmät olivat kyynelissä jo ennen kunnollista heräämistä.

– Sanotaan, että työ auttaa ja parantaa minkä tahansa vaivan, työ vie eteenpäin myös surussa. Työ vei kuitenkin minut siihen vellovaan olotilaan.

Seuraavana kesänä, alle vuosi tulipalosta, Pynnölässä järjestettiin komeat avajaiset. Anu Pylsy varasi kakkuja 500 vieraalle.

– Mies kysyi, että miten voit olla varma, että väkeä tulee niin paljon. Minä uskoin siihen täysin. Jos en itse olisi uskonut niin ei kukaan muukaan.

Kertakäyttöastioiden menekki paljasti totuuden. Avajaisissa kävi yhteensä 550 ihmistä.
– Se toi jälleen tunteet pintaan, mutta nyt itkin ilosta.

Myös jälleenmyynti ja messumatkat toivat tulosta.

– Minulla oli satakunta jälleenmyyjää ennen tulipaloa. Sain saman määrän takaisin aika nopeasti, kun pääsin kiinni oikeaan luovuuteen.

 

KÄSITYÖYRITTÄJÄ piti kiinni tekniikastaan, mutta muutti mallistoaan.

– Ilman tulipaloa se tuskin olisi uudistunut niin paljon. Ei riitä, että otat mukaan 1-2 tuotetta, vaan on näytettävä ihan uudelta.

Messuilla ihmiset kohtasivat saman Design Anu Pylsyn täysin uudella ilmeellä.

–  Se oli aika rajulla tavalla tapahtunut pakkouudistus. Aina jostain pahasta tulee jotain hyvääkin. Niin tulipalostakin.

Jo aiemmin Pylsy oli vieraillut Tampereen kädentaitomessuilla, vaikka hänellä ei ollutkaan mitään myytävää.

– Halusin näyttää, että yritys ja minä olemme hengissä, vaikka tuotteet paloivatkin poroksi.

– Itkimme yhdessä asiakkaiden kanssa. Muut näytteilleasettajat ihmettelivät, miten kykenen olemaan täällä.

Pylsy tunnustautuukin "aika perusoptimistiksi".

– Ajattelemallakin oppii. Jotkut vellovat ehkä vähän liikaa vanhoissa asioissa, mutta itse en halua märehtiä niitä.

Nyt Pynnölän koulu odottaa jo kesää ja tuttuja kesäasukkaita.

– Kesämökkiläisiä on varmasti 90 prosenttia kaikista asiakkaista. En tiedä heidän nimiään, mutta niin he tulevat tänne koululle joka kesä, Pylsy luonnehtii.

 

KYLÄKOULUN KEITTIÖSSÄ komeilee vanha, mutta kiiltävä jukeboksi. Juuri sellainen, jossa kahdella markalla sai yhden soiton, vitosella kolme kappaletta.
Upea soitin pyöräyttää ilmoille Kolmannen naisen tunnetun laulun Elämän tarkoitus ja saa Pylsyn mietteliääksi.

– Tarinani on opettanut minulle nöyryyttä, mutta kenenkään yrittäjän ei tarvitse nöyristellä.

– Myös sitkeyttä olen oppinut paljon. Kaikki ei todellakaan aina mene kuten kuvittelee.

Pylsy sai tunnustuksena 30 vuoden yrittäjyydestä yrittäjäjärjestön timanttiristin.

– Ajattelen sinnitelleeni aika pitkälle. Minulla on upeita ja ihania asiakkaita ympäri Suomen, jotka ovat yritykselle kullanarvoisia.

– Vaikka alihankintaverkostoni on kattava, on yksinyrittäminen aika puurtamista.

Käsityöyrittäjän alkuvuosi käynnistyi helmikuun luovalla jaksolla ja jatkui materiaalitilausten myötä maaliskuun messusesonkiin.

–Tyylini on entistä enemmän selkeytynyt ja yksinkertaistunut, ehkä enemmän tullut skandinaavisemmaksi.

Pylsyn töissä näkyvät luonto risuprintteineen ja neulasineen.

– Mies jäi eläkkeelle kuusi vuotta sitten. Häneltä olen saanut paljon apua. Samoin työharjoittelijoilta.


ENSI KESÄNÄ Pynnölässä juhlitaan Anu Pylsyn 30-vuotista yrittäjätaivalta. Kyläkoulun emäntä kertoo haluavansa tulevaisuudelta muutosta. Ajatus on muhinut mielessä jo parin vuoden ajan.

– Uskon, että tämän vuoden aikana joku ovi avautuu, mikä se sitten onkaan.

– Sen ei tarvitse olla välttämättä konkreettinen. Yhtäkkiä vain tajuan saapuneeni johonkin risteykseen ja muutan sitä suuntaa.

Pylsy tahtoisi muuttaa myös toimintatapojaan.

– Tulipalon jälkeen olisi ollut suuremmankin muutoksen aika, jos minulla olisi ollut inspiraatiota. Kun sitä ei ollut, jatkoin tekemistä samoilta pohjilta, vaikkakin karsittuna.

57-vuotiaana Pylsy on oppinut myös arvostamaan vapaa-aikaa aiempaa enemmän.

– Avaisinko jonkun putiikin kylälle, luovuttaisinko painopuolen kokonaan alihankkijalle, ja pitäisin suunnittelun itselläni, Pylsy pohtii.

Saattaisihan sitä kohdata vaikka kyläkoulun ostajaehdokkaan.

– Jos joku tarjoaa tästä hyvin niin voisi sanoa, että selvä, lähden uusi urille. Kesäasukkaita tulisi kyllä ikävä.

– Toivon kuitenkin sitä uudistusta ja muutosta. Kukaan ei enää ota minua töihin, mutta yrittäjyyttä en lopeta. Se jatkuu niin kauan kuin asiakkaita riittää, Pylsy sanoo.

Teksti: Pasi Lehtinen

pasi.lehtinen(at)yrittajat.fi

Kuva: Tommi Anttonen

 

Juttu on julkaistu Yrittäjä-lehdessä 2/2018

Kategoriat: Yrittäjät

Anun yritys tuhoutui tulipalossa – kuinka hän nousi tuhkan keskeltä valoon?

Varsinais-Suomen Yrittäjät - 14. Huhtikuu 2018 - 8:18

Maalaismaiseman näkymä on kuin talvisesta postikortista. Pitkien, tuuheiden kuusien rivistö kätkee taakseen vanhan joutsalaisen Pynnölän kyläkoulun. Takapihalla lumihankeen tehty polku kiemurtelee kohti pihasaunaa. Ulko-ovella olevan kyltin mukaan "Anun koulu avoinna kun ollaan paikalla".

Kotkassa syntyneen käsityöyrittäjä Anu Pylsyn tie kyläkouluun on ollut täynnä syheröitä ja risteyksiä. Osa poluista on johtanut kohti umpikujaa, mutta päätyneet silti aina johonkin parempaan.

Kaikki tarinat kuitenkin yleensä aina alkavat rakkaudesta. Niin tämäkin. Pertunmaalaisen Anun ja joutsalaisen Riston kohtaamisesta kesän lavatansseissa.
Siitä käynnistyi yhteinen matka kohti  Helsinkiä ja sitten takaisin kotikulmille Keski-Suomeen, Joutsaan.

– Riston kotitilan vanha isäntä alkoi sairastella. Vanhemmat halusivat, että joku jatkaisi tilan ja maatalouden parissa, tuolloin päiväkodissa työskennellyt Anu Pylsy muistelee.

– Mies sanoi, että lähdetään me. Itsehän pelkäsin lehmiä, ei minusta ollut lypsäjäksi. Mutta olin nuori ja rakastunut.

Niin osoite vaihtui pääkaupungista Pylsynkylän Pylsyntielle, koti betonikaupungista Pylsyn tilalle. Häälahjaksi Pylsyt saivat sian, lampaan, pässin ja kukon.

– Ruusunpunaisten lasien läpi ajattelin, että näillä mennään.

Karjatila ja maatalousyrittäjyys alkoivat nopeasti vaatia lisäinvestointeja. 6 - 10 lehmän navetta ei enää riittänyt.

– Talovelat niskassa teimme päätöksen, että Risto palaa takaisin aiempaan työhönsä Suomenlahden merivartiostoon.

– Miehen työrytmi oli mallia viikko töitä, viikko vapaata. Jostain syystä sonnit karkasivat ja talvisin putket jäätyivät aina hänen poissaolonsa aikana, Pylsy muistelee – nyt jo nauru suupielessään.

 

ANU PYLSY alkoi pian odottaa parin ensimmäistä lasta.
– Ensimmäinen raskaus sujui hyvin, mutta synnytyksessä apulaislääkäri antoi paraservikaali- eli kohdunkaulapuudutuspiikin jotenkin väärin. Puudutusaine meni istukan kautta suoraan lapsen sydämeen. Sydänäänet laskivat alle 50:een.

Pari kuitenkin luotti henkilökunnan osaamiseen.

– Sitten alkoi härdelli. Väärinannetun piikin lisäksi sain yliannostuksen kipulääkettä, 25 milligramman sijaan 40 milligrammaa. Sen jälkeen sairaalan sisäinen hälytysjärjestelmä petti. Ylilääkäri oli hiljentänyt hakulaitteensa. Kun hän muisti kutsun ja palasi osastolle, lapsi oli ollut puolisen tuntia hapenpuutteessa.

Elina syntyi lokakuussa vuonna 1985, "ihan velttona". Hänelle jäi lievä cp-vamma, puutteita hienomotoriikkaan ja kävelyyn.
Sairaalassa Pylsy sai puhelun ystävättäreltään.

– Itkin ja valitin, miksi meille piti käydä näin. Hän tokaisi tylysti, ei äkäillen, että "miksi ei teille, teillä on katto pään päällä, ihana koti ja hyvä parisuhde – lapsia syntyy heillekin, joilla ulkoiset asiat eivät ole yhtä lailla kunnossa". Se puhelu kuin tuuppasi kylkeen. Sekin ehkä auttoi sairaalajakson aikana, että en vielä silloin tiennyt kaikkea. Päivä kerrallaan -ajattelutapa toi vahvuutta. Päätin, että asioiden märehtiminen saa loppua.

– Tietyt asiat saivat Elinan myötä uuden arvojärjestyksen. Ja Elinasta kasvoi itsenäinen, upea nainen. Hän valmistui Helsingin yliopistosta maisteriksi, meni naimisiin, ja sai tyttövauvan viime kesänä.

Pylsynkylän Pylsyn tilalla tuore äiti ravasi talon kolmen asuinkerroksen väliä.

– Jälkeenpäin olen ajatellut, että miten jaksoin miehen ollessa töissä. 

– Elina kuitenkin hitsasi parisuhdettamme yhteen. Molemmat tukivat toinen toisiaan.


ELINAN PIKKUSISKON, Annan syntymä, sai Anu Pylsyn jo miettimään tulevaisuuttaan.

– Silloin ajattelin ensimmäisen kerran, että mitä teen kun tytöt kasvavat isoiksi. Kylällä ei ollut päiväkotia, josta olisin voinut hankkia töitä.

Maalaistalosta oli 30 kilometrin ajomatka Joutsan taajamaan.

– Käsitöistä olin aina tykännyt, esimerkiksi kangaspuilla kutomisesta. Kankaanpainantakurssille menin vahingossa, mutta se antoi valtavasti inspiraatiota. Tajusin, että tämä oli minun juttuni!
Ompelukurssien innoittamana äiti työsti vaatteita myös lapsilleen.

– Aina kun tytöt olivat päivä- tai yöunilla, virittelin painopohjia pirtin pöydälle.

Myyntikin lähti vauhdikkaasti liikkeelle.

– Kaksi pientä liikettä otti tuotteitani heti myyntiin. Lisäksi pakotin sukulaiset ostamaan, Pylsy nauraa.

Ensimmäisen kerran Anu Pylsy nähtiin markkinamyyjänä Lammilla 30 vuotta sitten, vuonna 1988. Asiakkaat ihastuivat Pylsyn tekemiin kodin käyttötekstiileihin, joiden maisemat ja aiheet hän otti lasten leikeistä ja maalaiselämästä.

 

LYPSYKARJASTA TYHJENTYNYT navetta sai uuden käyttötarkoituksen 1990-luvun alussa Pylsyn ateljeena.

– Laajensimme sitä lisää vuosina 1995-1996 sekä vuonna 2000.

– Olo oli kuin maatalon emännällä. Oli pellot, eläimet ja kotona olevat lapset. Minulla oli kuitenkin myös käsityöyritys.
Lisää inspiraatiota virisi Kreikan muinaisesta kulttuurista suomalaisiin kalliomaalauksiin.

Kolmas lapsi, Olli, syntyi vuonna 1992.

– Tytöt olivat isompia, jo koulussa. Keskittymisaikaa jäi enemmän. 

– Olli nukkui päiväunetkin ateljeessa, jossa oli somisteena päästävedettävä sänky.

Samoina vuosina syntyi Pylsyn tavaramerkki, hirvisarja.

– Muinaiseen kalliomaalaissarjaan perustuvat tuotteet saivat tosi paljon näkyvyyttä ja antoivat buustia eteenpäin.
Jälleenmyyjien löytyminen vei nousukaudella Pylsyn "Lapista Hankoon".

– Samalla kävin yrittäjyys- ja artesaanikoulutuksen. Halusin opiskella koko ajan lisää niin tekniikkaa kuin tietoakin. Yritys meni eteenpäin ja minulle jäi lasten kasvaessa enemmän aikaa.
Oli lopulta jopa luontevaa, että Pylsystä yrittäjäperheen lapsena kasvoi itsekin yrittäjä.

– Olin nähnyt yrittäjäelämää kotona, mutta en koskaan silti kuvitellut, että minusta tulisi yrittäjä.
Miehelle jäi kirjanpito.

– Valtion virkamiehenä hän hoitaa yhä työn hallinnon. Kirjanpito on sentään siirtynyt tilitoimistolle. Minä voin olla se luovempi osapuoli.

 

12. HEINÄKUUTA vuonna 2006 Savonlinnassa järjestettiin vuotuiset Oopperajuhlat. Juhlien vierailevana vetonaulana oli italialainen Teatro Comunale di Bologna.
Paikalla oli myös Anu Pylsy – ei tosin Olavinlinnassa vaan kaupungin torilla myymässä tuotteitaan, koko kuukauden ajan.

Tai niin ainakin hän oli suunnitellut kunnes puhelin soi.

– Miehen sisko soittaa ja huutaa puhelimeensa. Taustalla on hirveä häly, paloautojen pillit huutavat.

Itkevä käly sai sanottua, että "Anu, sun paja palaa".

– Kuulin ainoastaan kauhean metelin ja vastasin "eikä".

Savonlinnan torilla olleet asiakkaat katsoivat paikalleen jähmettynyttä Pylsyä.

– Kokosin oman kojuni pakettiautoon ja lähdin paluumatkalle Joutsaan.

Reilun kahden tunnin paluumatkan aikana hän soitti miehelleen merivartiostoon.

– Ilmoitin, nyt on tapahtunut kauheita, "paja palaa".

Mies lähti kiireen vilkkaa kotimatkalle Suomenlahdelta.

Anu Pylsy sai itse puhelun palopäälliköltä. Hän antoi ennakkovaroituksen tulevasta.

– Totesi, että "olet kuullut uutisen, aja varovasti, täällä on aika lohduton näky, kaikki on mennyt".

– En muista matkasta mitään. Puhelimet kävivät kuumana ja minä itkin. Soitin äidilleni, että hän menisi Jyväskylästä saapuneiden tyttöjen turvaksi.

Pylsyn saapuessa paikalle silmien eteen avautuivat savuavat rauniot. 18 vuoden työ oli palanut tuhkaksi yhdessä iltapäivässä.

– Jäljelle ei jäänyt edes saksia, ainoastaan rautaiset, kuumuudessa vääntyneet kynttilänjalat.

Nyt ne muistuttavat 12 vuoden takaisista tapahtumista Pynnölän kyläkoulun ateljeessa.

– Anna kysyi minulta, että "äiti, mitäs nyt tehdään".

Äiti ei osannut antaa vastausta tyttärelleen.
– Ihmettelimme ja itkimme illalla raunioiden äärellä. Minut oli pudotettu polvilleni lennokkaasta noususta. Jos joltain viedään matto jalkojen alta niin minusta tuntui, että koko lattia oli kadonnut, Pylsy sanoo.

– Emme siitä puhuneet, mutta kaikki tuntuivat olevan sitä mieltä, että emme rakenna uutta ateljeeta.

 

TUHOJEN SUURUUS paljastui kokonaisuudessaan seuraavana päivänä.

– Ompelukoneet olivat sulaneet möykyksi. Menetin kaikki syksyn kankaat ja messuille tarkoitetut uudet koekappaleet. Koko varaston, valmiit tuotteet ja materiaalit, värit, seulat ja alkuperäiset kuvioiden piirustukset, Pylsy luettelee.

Pienessä Joutsan kunnassa puskaradio oli jo vienyt viestiä Pylsyntien tapahtumista.

– Kunnan johdon perustamassa viestiketjussa pyydettiin soittamaan minulle paloa seuraavana päivänä. Näin tapahtuikin. Minulle tarjottiin myynnissä olevan kyläkoulun vuokraamista.
Pylsy kieltäytyi – "ei kiitos, en jaksa".

– Lopetin puhelun lyhyeen. Onneksi ystäväperhe tuli auttamaan ja otti huushollin haltuun. Olin itse niin turtana, etten tuntenut edes nälkää.
Ystäväperheen mies oli sattumalta kauppaamassa samaa Pynnölän kyläkoulua.

– Hän pyysi, että lähtisimme katsomaan paikkaa. Puoliväkisin lähdin mukaan.

Koululla Pylsy näki koulun isot ikkunat ja korkeat tilat.

– Tilan, jonka valosta ja korkeudesta minun Feenix-lintuni nousisi korkeuksiin. Se teki vaikutuksen. Koulu oli aivan ihana. Siis jos päättäisin jatkaa.

Viikko tuhon jälkeen Pylsy sai yhteydenoton Itä-Uudeltamaalta, Ruotsinpyhtäältä.

– Minulle tarjottiin samanlaisia kankaanpainantavälineitä, jotka olin menettänyt palossa. 

– Lopulta tein ostotarjouksen työvälineistä. Sain uunin, seulat, valotuspöydät ja kaikki tykötarpeet.

Samalla hän raapusti nimensä kyläkoulun vuokrasopimukseen. Kaikesta huolimatta Pylsy mietti, pääsisikö elämässä helpommalla jossakin muussa roolissa kuin yrittäjänä.

– Saisi viettää kesää ja kunnon lomia, pitää ehkä viikonloputkin vapaina. Aina seuraavana päivänä voisi aloittaa työt uudestaan ilman mitään ongelmia. Mutta sopeutuisinko, uskaltaisinko sittenkään? Luovaa työtä ei ollut Joutsassa tarjolla.

 

PYNNÖLÄN KOULULLA käynnistyi mittava remontti, mutta Pylsy oli henkisesti yhä polvillaan – kuin silloin ateljeensa savuavilla raunioilla.

– Minulla ei ollut halua, ei inspiraatiota. En saanut mistään kiinni. Osaaminen ja tekniikka oli, mutta tulipalo vei mukanaan innon tekemiseen.

Vielä samana syksynä Pylsyt ostivat kyläkoulun itselleen.

–  Minulla oli lukaali, joka ei tuntunut missään – eikä miltään. Tilasin kankaita ja värejä, mutta aina jotain puuttui. Ensimmäisenä piirsin ja painoin Feeniks-linnun.

Loppuvuotta 2006 Pylsy kuvailee "rämpimiseksi".

–  Jälleenmyyjät vaihtoivat lennosta toisiin yrittäjiin. Eivät tilanneetkaan enää minulta kuten aiemmin.

Järkytys ja henkinen takalukko paisui lopulta fyysiseksi pahoinvoinniksi.

–  Koko syksyn oksetti ja huimasi. Paikasta riippumatta - vaikka olisin ollut vaatekaupassa. 

Mielessä pyöri ajatus mahdollisesta vakavasta sairaudesta.

–  Lääkärissä minulta otettiin kaikki mahdolliset kokeet. Sitten kohtasin tutun hoitajan, joka veti minut odotusaulasta hoitohuoneeseen ja totesi verenpaineen olevan korkealla.

Pylsy muistaa yhä terveydenhoitajan sanat: "Anu, olet uupunut".

Tulipalosta oli kulunut puolisen vuotta.

–  Repesin hillittömään itkuun. Joku vihdoinkin tuli ja sanoi, että saan olla uupunut.

Lääkäri kirjoitti Pylsylle sairauslomaa.
–  Pyristelin vastaan ja selitin keskeneräisiä töitä ja remonttia, mutta hän piti pintansa.

Vastaanotolta Pylsy ei palannut koululle vaan kotiin.

 

KULUI VAJAA pari viikkoa ja yrittäjä saapui takaisin Pynnölään.

– En tiedä mitä tapahtui, oliko se isoista ikkunoista paistanut helmikuinen aurinko vai joku muu, mutta sain voimaa ja sain synnytettyä uutta. Se pulppuaminen oli kuin juhlarummutusta, Pylsy muistelee.

Taakse jäivät aamut, jolloin silmät olivat kyynelissä jo ennen kunnollista heräämistä.

– Sanotaan, että työ auttaa ja parantaa minkä tahansa vaivan, työ vie eteenpäin myös surussa. Työ vei kuitenkin minut siihen vellovaan olotilaan.

Seuraavana kesänä, alle vuosi tulipalosta, Pynnölässä järjestettiin komeat avajaiset. Anu Pylsy varasi kakkuja 500 vieraalle.

– Mies kysyi, että miten voit olla varma, että väkeä tulee niin paljon. Minä uskoin siihen täysin. Jos en itse olisi uskonut niin ei kukaan muukaan.

Kertakäyttöastioiden menekki paljasti totuuden. Avajaisissa kävi yhteensä 550 ihmistä.
– Se toi jälleen tunteet pintaan, mutta nyt itkin ilosta.

Myös jälleenmyynti ja messumatkat toivat tulosta.

– Minulla oli satakunta jälleenmyyjää ennen tulipaloa. Sain saman määrän takaisin aika nopeasti, kun pääsin kiinni oikeaan luovuuteen.

 

KÄSITYÖYRITTÄJÄ piti kiinni tekniikastaan, mutta muutti mallistoaan.

– Ilman tulipaloa se tuskin olisi uudistunut niin paljon. Ei riitä, että otat mukaan 1-2 tuotetta, vaan on näytettävä ihan uudelta.

Messuilla ihmiset kohtasivat saman Design Anu Pylsyn täysin uudella ilmeellä.

–  Se oli aika rajulla tavalla tapahtunut pakkouudistus. Aina jostain pahasta tulee jotain hyvääkin. Niin tulipalostakin.

Jo aiemmin Pylsy oli vieraillut Tampereen kädentaitomessuilla, vaikka hänellä ei ollutkaan mitään myytävää.

– Halusin näyttää, että yritys ja minä olemme hengissä, vaikka tuotteet paloivatkin poroksi.

– Itkimme yhdessä asiakkaiden kanssa. Muut näytteilleasettajat ihmettelivät, miten kykenen olemaan täällä.

Pylsy tunnustautuukin "aika perusoptimistiksi".

– Ajattelemallakin oppii. Jotkut vellovat ehkä vähän liikaa vanhoissa asioissa, mutta itse en halua märehtiä niitä.

Nyt Pynnölän koulu odottaa jo kesää ja tuttuja kesäasukkaita.

– Kesämökkiläisiä on varmasti 90 prosenttia kaikista asiakkaista. En tiedä heidän nimiään, mutta niin he tulevat tänne koululle joka kesä, Pylsy luonnehtii.

 

KYLÄKOULUN KEITTIÖSSÄ komeilee vanha, mutta kiiltävä jukeboksi. Juuri sellainen, jossa kahdella markalla sai yhden soiton, vitosella kolme kappaletta.
Upea soitin pyöräyttää ilmoille Kolmannen naisen tunnetun laulun Elämän tarkoitus ja saa Pylsyn mietteliääksi.

– Tarinani on opettanut minulle nöyryyttä, mutta kenenkään yrittäjän ei tarvitse nöyristellä.

– Myös sitkeyttä olen oppinut paljon. Kaikki ei todellakaan aina mene kuten kuvittelee.

Pylsy sai tunnustuksena 30 vuoden yrittäjyydestä yrittäjäjärjestön timanttiristin.

– Ajattelen sinnitelleeni aika pitkälle. Minulla on upeita ja ihania asiakkaita ympäri Suomen, jotka ovat yritykselle kullanarvoisia.

– Vaikka alihankintaverkostoni on kattava, on yksinyrittäminen aika puurtamista.

Käsityöyrittäjän alkuvuosi käynnistyi helmikuun luovalla jaksolla ja jatkui materiaalitilausten myötä maaliskuun messusesonkiin.

–Tyylini on entistä enemmän selkeytynyt ja yksinkertaistunut, ehkä enemmän tullut skandinaavisemmaksi.

Pylsyn töissä näkyvät luonto risuprintteineen ja neulasineen.

– Mies jäi eläkkeelle kuusi vuotta sitten. Häneltä olen saanut paljon apua. Samoin työharjoittelijoilta.


ENSI KESÄNÄ Pynnölässä juhlitaan Anu Pylsyn 30-vuotista yrittäjätaivalta. Kyläkoulun emäntä kertoo haluavansa tulevaisuudelta muutosta. Ajatus on muhinut mielessä jo parin vuoden ajan.

– Uskon, että tämän vuoden aikana joku ovi avautuu, mikä se sitten onkaan.

– Sen ei tarvitse olla välttämättä konkreettinen. Yhtäkkiä vain tajuan saapuneeni johonkin risteykseen ja muutan sitä suuntaa.

Pylsy tahtoisi muuttaa myös toimintatapojaan.

– Tulipalon jälkeen olisi ollut suuremmankin muutoksen aika, jos minulla olisi ollut inspiraatiota. Kun sitä ei ollut, jatkoin tekemistä samoilta pohjilta, vaikkakin karsittuna.

57-vuotiaana Pylsy on oppinut myös arvostamaan vapaa-aikaa aiempaa enemmän.

– Avaisinko jonkun putiikin kylälle, luovuttaisinko painopuolen kokonaan alihankkijalle, ja pitäisin suunnittelun itselläni, Pylsy pohtii.

Saattaisihan sitä kohdata vaikka kyläkoulun ostajaehdokkaan.

– Jos joku tarjoaa tästä hyvin niin voisi sanoa, että selvä, lähden uusi urille. Kesäasukkaita tulisi kyllä ikävä.

– Toivon kuitenkin sitä uudistusta ja muutosta. Kukaan ei enää ota minua töihin, mutta yrittäjyyttä en lopeta. Se jatkuu niin kauan kuin asiakkaita riittää, Pylsy sanoo.

Teksti: Pasi Lehtinen

pasi.lehtinen(at)yrittajat.fi

Kuva: Tommi Anttonen

 

Juttu on julkaistu Yrittäjä-lehdessä 2/2018

Kategoriat: Yrittäjät

SDP:ltä oma sosiaaliturvamalli – Yrittäjät: Hyviä tavoitteita, mutta vähän uutta

Yrittäjät tiedotteet - 13. Huhtikuu 2018 - 16:38

SDP:n mukaan uudella Yleisturva-malillla halutaan "yksinkertaistaa ja modernisoida sosiaaliturvaa sekä varmistaa, että sosiaaliturva toimii paremmin kaikissa elämäntilanteissa". Puolue kuvaa Yleisturvaa "digiajan malliksi, joka joustaa ihmisten yksilöllisten tarpeiden mukaan ja ottaa huomioon työelämän ja teknologian muutoksen".

– Mallin tavoitteet ovat ehdottoman kannatettavia: Järjestelmän yksinkertaistaminen sekä byrokratian ja vaikeaselkoisuuden vähentäminen, ennakoitavuuden lisääminen, maksatukseen liittyvien viiveiden poistaminen sekä työn vastaanottamisen tekeminen helpommaksi ja nykyistä kannattavammaksi. Myös etuuksien kokoaminen selkeäksi kokonaisuudeksi on uusi, hyvä ajatus, kommentoi Yrittäjien työmarkkina-asioiden päällikkö Harri Hellstén.

SDP:n mukaan Yleisturvaa on mahdollista saada takuu-, yleis- ja aktiivitasolla.

– Takuutaso on viimesijainen ja tarveharkintainen turvan muoto. Takuutaso on kytketty tiiviisti palveluihin, jotka turvataan jokaiselle yksilöllisen tarvearvion pohjalta. Kohtuullisen kulutuksen kattava yleistaso on syyperusteinen etuus, jonka varassa ihminen selviytyy elämän eri tilanteissa kuten työttömyyden, opiskelun, sairauden ja lapsen syntymän aikana. Se pitää sisällään sekä perustoimeentulon (perusosa) että ansiotuloihin suhteutetun, työnteolla ansaitun ansioturvan (ansio-osa). Aktiivitasolla ihmistä palkitaan nykyistä laajemmin erilaisista ihmisen työmarkkina-asemaa parantavista toimista, puolue tiedottaa.

– Nämä takuu- ja yleisosa poikkeavat nykyjärjestelmästä lähinnä termien osalta. Takuutaso vastaa nykyistä viimesijaista turvaa, yleisosassa on vähimmäispäivärahat ja ansioturva. Uutta ajattelua tuon etuuksien yhteen kokoamisen lisäksi on siirtyminen kepistä porkkanaan. Aktiivitasokaan ei kuitenkaan ole aivan uusi ajatus: "ihmistä palkitaan nykyistä laajemmin erilaisista ihmisen työmarkkina-asemaa parantavista toimista". Kyseessä on ilmeisesti lähinnä työttömälle maksettava etuustaso. Tämäkään ei ole uusi asia. Jo nykyisin työtön voi saada korotettua päivärahaa työllistymistä edistävien palveluiden ajalta, Hellstén toteaa.

Mallissa ehdotetaan, että "ihmisen laiminlyödessä palvelusuunnitelman tai kieltäytyessä tarjotusta työpaikasta etuutta voidaan leikata, mutta se palautetaan ilman karensseja ihmisen noudattaessa järjestelmän piiriin".

– Nykyisinhän laiminlyönneistä annetaan nimenomaan karenssi tai työssäolovelvoite. Tässä on otettu aktiivimallista etuuden pienentäminen, joka kuitenkin peruttaisiin, jos ihminen noudattaisi taas järjestelmää? Palauttaisiko siis tehokas katuminen turvan takaisin, Hellstén kysyy.

Hellsténin mukaan SDP:n Yleisturva ei lopulta valtavasti eroa nykyjärjestelmästä.

– Etuuksien kokoamisen yhdeksi kokonaisuudeksi istuva hallitus on itse asiassa tavallaan jo aloittamassa kehysriihilinjauksellaan vähimmäispäivärahojen tason yhdenmukaistamisesta, Hellstén toteaa.

Pasi Lehtinen

pasi.lehtinen (at) yrittajat.fi

Kuva: IStockphoto

Kategoriat: Yrittäjät

SDP:ltä oma sosiaaliturvamalli – Yrittäjät: Hyviä tavoitteita, mutta vähän uutta

Yrittäjät uutisarkisto - 13. Huhtikuu 2018 - 16:38

SDP:n mukaan uudella Yleisturva-malillla halutaan "yksinkertaistaa ja modernisoida sosiaaliturvaa sekä varmistaa, että sosiaaliturva toimii paremmin kaikissa elämäntilanteissa". Puolue kuvaa Yleisturvaa "digiajan malliksi, joka joustaa ihmisten yksilöllisten tarpeiden mukaan ja ottaa huomioon työelämän ja teknologian muutoksen".

– Mallin tavoitteet ovat ehdottoman kannatettavia: Järjestelmän yksinkertaistaminen sekä byrokratian ja vaikeaselkoisuuden vähentäminen, ennakoitavuuden lisääminen, maksatukseen liittyvien viiveiden poistaminen sekä työn vastaanottamisen tekeminen helpommaksi ja nykyistä kannattavammaksi. Myös etuuksien kokoaminen selkeäksi kokonaisuudeksi on uusi, hyvä ajatus, kommentoi Yrittäjien työmarkkina-asioiden päällikkö Harri Hellstén.

SDP:n mukaan Yleisturvaa on mahdollista saada takuu-, yleis- ja aktiivitasolla.

– Takuutaso on viimesijainen ja tarveharkintainen turvan muoto. Takuutaso on kytketty tiiviisti palveluihin, jotka turvataan jokaiselle yksilöllisen tarvearvion pohjalta. Kohtuullisen kulutuksen kattava yleistaso on syyperusteinen etuus, jonka varassa ihminen selviytyy elämän eri tilanteissa kuten työttömyyden, opiskelun, sairauden ja lapsen syntymän aikana. Se pitää sisällään sekä perustoimeentulon (perusosa) että ansiotuloihin suhteutetun, työnteolla ansaitun ansioturvan (ansio-osa). Aktiivitasolla ihmistä palkitaan nykyistä laajemmin erilaisista ihmisen työmarkkina-asemaa parantavista toimista, puolue tiedottaa.

– Nämä takuu- ja yleisosa poikkeavat nykyjärjestelmästä lähinnä termien osalta. Takuutaso vastaa nykyistä viimesijaista turvaa, yleisosassa on vähimmäispäivärahat ja ansioturva. Uutta ajattelua tuon etuuksien yhteen kokoamisen lisäksi on siirtyminen kepistä porkkanaan. Aktiivitasokaan ei kuitenkaan ole aivan uusi ajatus: "ihmistä palkitaan nykyistä laajemmin erilaisista ihmisen työmarkkina-asemaa parantavista toimista". Kyseessä on ilmeisesti lähinnä työttömälle maksettava etuustaso. Tämäkään ei ole uusi asia. Jo nykyisin työtön voi saada korotettua päivärahaa työllistymistä edistävien palveluiden ajalta, Hellstén toteaa.

Mallissa ehdotetaan, että "ihmisen laiminlyödessä palvelusuunnitelman tai kieltäytyessä tarjotusta työpaikasta etuutta voidaan leikata, mutta se palautetaan ilman karensseja ihmisen noudattaessa järjestelmän piiriin".

– Nykyisinhän laiminlyönneistä annetaan nimenomaan karenssi tai työssäolovelvoite. Tässä on otettu aktiivimallista etuuden pienentäminen, joka kuitenkin peruttaisiin, jos ihminen noudattaisi taas järjestelmää? Palauttaisiko siis tehokas katuminen turvan takaisin, Hellstén kysyy.

Hellsténin mukaan SDP:n Yleisturva ei lopulta valtavasti eroa nykyjärjestelmästä.

– Etuuksien kokoamisen yhdeksi kokonaisuudeksi istuva hallitus on itse asiassa tavallaan jo aloittamassa kehysriihilinjauksellaan vähimmäispäivärahojen tason yhdenmukaistamisesta, Hellstén toteaa.

Pasi Lehtinen

pasi.lehtinen (at) yrittajat.fi

Kuva: IStockphoto

Kategoriat: Yrittäjät

SDP:ltä oma sosiaaliturvamalli – Yrittäjät: Hyviä tavoitteita, mutta vähän uutta

Varsinais-Suomen Yrittäjät - 13. Huhtikuu 2018 - 16:38

SDP:n mukaan uudella Yleisturva-malillla halutaan "yksinkertaistaa ja modernisoida sosiaaliturvaa sekä varmistaa, että sosiaaliturva toimii paremmin kaikissa elämäntilanteissa". Puolue kuvaa Yleisturvaa "digiajan malliksi, joka joustaa ihmisten yksilöllisten tarpeiden mukaan ja ottaa huomioon työelämän ja teknologian muutoksen".

– Mallin tavoitteet ovat ehdottoman kannatettavia: Järjestelmän yksinkertaistaminen sekä byrokratian ja vaikeaselkoisuuden vähentäminen, ennakoitavuuden lisääminen, maksatukseen liittyvien viiveiden poistaminen sekä työn vastaanottamisen tekeminen helpommaksi ja nykyistä kannattavammaksi. Myös etuuksien kokoaminen selkeäksi kokonaisuudeksi on uusi, hyvä ajatus, kommentoi Yrittäjien työmarkkina-asioiden päällikkö Harri Hellstén.

SDP:n mukaan Yleisturvaa on mahdollista saada takuu-, yleis- ja aktiivitasolla.

– Takuutaso on viimesijainen ja tarveharkintainen turvan muoto. Takuutaso on kytketty tiiviisti palveluihin, jotka turvataan jokaiselle yksilöllisen tarvearvion pohjalta. Kohtuullisen kulutuksen kattava yleistaso on syyperusteinen etuus, jonka varassa ihminen selviytyy elämän eri tilanteissa kuten työttömyyden, opiskelun, sairauden ja lapsen syntymän aikana. Se pitää sisällään sekä perustoimeentulon (perusosa) että ansiotuloihin suhteutetun, työnteolla ansaitun ansioturvan (ansio-osa). Aktiivitasolla ihmistä palkitaan nykyistä laajemmin erilaisista ihmisen työmarkkina-asemaa parantavista toimista, puolue tiedottaa.

– Nämä takuu- ja yleisosa poikkeavat nykyjärjestelmästä lähinnä termien osalta. Takuutaso vastaa nykyistä viimesijaista turvaa, yleisosassa on vähimmäispäivärahat ja ansioturva. Uutta ajattelua tuon etuuksien yhteen kokoamisen lisäksi on siirtyminen kepistä porkkanaan. Aktiivitasokaan ei kuitenkaan ole aivan uusi ajatus: "ihmistä palkitaan nykyistä laajemmin erilaisista ihmisen työmarkkina-asemaa parantavista toimista". Kyseessä on ilmeisesti lähinnä työttömälle maksettava etuustaso. Tämäkään ei ole uusi asia. Jo nykyisin työtön voi saada korotettua päivärahaa työllistymistä edistävien palveluiden ajalta, Hellstén toteaa.

Mallissa ehdotetaan, että "ihmisen laiminlyödessä palvelusuunnitelman tai kieltäytyessä tarjotusta työpaikasta etuutta voidaan leikata, mutta se palautetaan ilman karensseja ihmisen noudattaessa järjestelmän piiriin".

– Nykyisinhän laiminlyönneistä annetaan nimenomaan karenssi tai työssäolovelvoite. Tässä on otettu aktiivimallista etuuden pienentäminen, joka kuitenkin peruttaisiin, jos ihminen noudattaisi taas järjestelmää? Palauttaisiko siis tehokas katuminen turvan takaisin, Hellstén kysyy.

Hellsténin mukaan SDP:n Yleisturva ei lopulta valtavasti eroa nykyjärjestelmästä.

– Etuuksien kokoamisen yhdeksi kokonaisuudeksi istuva hallitus on itse asiassa tavallaan jo aloittamassa kehysriihilinjauksellaan vähimmäispäivärahojen tason yhdenmukaistamisesta, Hellstén toteaa.

Pasi Lehtinen

pasi.lehtinen (at) yrittajat.fi

Kuva: IStockphoto

Kategoriat: Yrittäjät

Miten tehdä onnistunut exit - Leijonan luolasta tuttu miljonääri kertoo

Yrittäjät tiedotteet - 13. Huhtikuu 2018 - 15:15

Leijonan luola -ohjelmasta tuttu sijoittaja Kim Väisänen kertoo Tekniikka&Talous -lehdessä olevansa mukana 15 yrityksessä.

Miten yrittäjä sitten voisi tehdä onnistuneen exitin? Väisäsen mukaan kaikkein tärkeintä on, että sijoituksen kohteena oleva yritys luo loppuasiakkaalleen sellaista lisäarvoa, joka tuottaa arvoa yritykselle.

– Ei ole järkeä lähteä kaupoille, jos sijoitettu pääoma ei tuota paremmin kuin jos lisättäisiin firman omia toimintoja, Väisänen sanoo lehden haastattelussa.

Väisäsen mukaan exitin pohtiminen ei ole yrityksen toimivan johdon asia, vaikka johto olisi yrityksen omistaja ja perustaja.

– Kannattaa keskittyä vain olemaan hyvä firma eikä haaveilla rikastumisesta, Väisänen sanoo Tekniikka&Taloudelle.

Lehden mukaan yksi Väisäsen portfolioyhtiöistä, sisäpuhelinkoppeja valmistava Framery teki aiemmin tänä vuonna onnistuneen exitin. Yhtiö oli monikymmenkertaistanut arvonsa muutamassa vuodessa.

– Loistavat tuotteet ja valtavan hyvät luvut, siis kasvu ja tuottavuus.

– Nousukausi tai laskukausi, hyvät firmat menevät aina kaupaksi, Väisänen sanoo lehdelle.

Aiemmin Väisänen oli myynyt perustamansa Blanccon 60 miljoonalla eurolla.

toimitus (at) yrittajat.fi

 

Kategoriat: Yrittäjät

Miten tehdä onnistunut exit - Leijonan luolasta tuttu miljonääri kertoo

Yrittäjät uutisarkisto - 13. Huhtikuu 2018 - 15:15

Leijonan luola -ohjelmasta tuttu sijoittaja Kim Väisänen kertoo Tekniikka&Talous -lehdessä olevansa mukana 15 yrityksessä.

Miten yrittäjä sitten voisi tehdä onnistuneen exitin? Väisäsen mukaan kaikkein tärkeintä on, että sijoituksen kohteena oleva yritys luo loppuasiakkaalleen sellaista lisäarvoa, joka tuottaa arvoa yritykselle.

– Ei ole järkeä lähteä kaupoille, jos sijoitettu pääoma ei tuota paremmin kuin jos lisättäisiin firman omia toimintoja, Väisänen sanoo lehden haastattelussa.

Väisäsen mukaan exitin pohtiminen ei ole yrityksen toimivan johdon asia, vaikka johto olisi yrityksen omistaja ja perustaja.

– Kannattaa keskittyä vain olemaan hyvä firma eikä haaveilla rikastumisesta, Väisänen sanoo Tekniikka&Taloudelle.

Lehden mukaan yksi Väisäsen portfolioyhtiöistä, sisäpuhelinkoppeja valmistava Framery teki aiemmin tänä vuonna onnistuneen exitin. Yhtiö oli monikymmenkertaistanut arvonsa muutamassa vuodessa.

– Loistavat tuotteet ja valtavan hyvät luvut, siis kasvu ja tuottavuus.

– Nousukausi tai laskukausi, hyvät firmat menevät aina kaupaksi, Väisänen sanoo lehdelle.

Aiemmin Väisänen oli myynyt perustamansa Blanccon 60 miljoonalla eurolla.

toimitus (at) yrittajat.fi

 

Kategoriat: Yrittäjät

Miten tehdä onnistunut exit - Leijonan luolasta tuttu miljonääri kertoo

Varsinais-Suomen Yrittäjät - 13. Huhtikuu 2018 - 15:15

Leijonan luola -ohjelmasta tuttu sijoittaja Kim Väisänen kertoo Tekniikka&Talous -lehdessä olevansa mukana 15 yrityksessä.

Miten yrittäjä sitten voisi tehdä onnistuneen exitin? Väisäsen mukaan kaikkein tärkeintä on, että sijoituksen kohteena oleva yritys luo loppuasiakkaalleen sellaista lisäarvoa, joka tuottaa arvoa yritykselle.

– Ei ole järkeä lähteä kaupoille, jos sijoitettu pääoma ei tuota paremmin kuin jos lisättäisiin firman omia toimintoja, Väisänen sanoo lehden haastattelussa.

Väisäsen mukaan exitin pohtiminen ei ole yrityksen toimivan johdon asia, vaikka johto olisi yrityksen omistaja ja perustaja.

– Kannattaa keskittyä vain olemaan hyvä firma eikä haaveilla rikastumisesta, Väisänen sanoo Tekniikka&Taloudelle.

Lehden mukaan yksi Väisäsen portfolioyhtiöistä, sisäpuhelinkoppeja valmistava Framery teki aiemmin tänä vuonna onnistuneen exitin. Yhtiö oli monikymmenkertaistanut arvonsa muutamassa vuodessa.

– Loistavat tuotteet ja valtavan hyvät luvut, siis kasvu ja tuottavuus.

– Nousukausi tai laskukausi, hyvät firmat menevät aina kaupaksi, Väisänen sanoo lehdelle.

Aiemmin Väisänen oli myynyt perustamansa Blanccon 60 miljoonalla eurolla.

toimitus (at) yrittajat.fi

 

Kategoriat: Yrittäjät

Yrittäjä joutui luopumaan pienpanimostaan vastoin tahtoaan - "verottajan tulkinta on rankaiseva"

Yrittäjät tiedotteet - 13. Huhtikuu 2018 - 13:00

Pienpanimo Lammin Sahdissa on tehty nopeutettu sukupolvenvaihdos. Perustaja Pekka Kääriäisen mukaan mukaan syynä ovat verottajan vaatimukset.

Panimon toimintaa jatkavat hänen lapsensa sekä vaimonsa Sirpa Kääriäinen.

Kääriäisen mukaan verottaja tulkitsee, että hänen omistuksensa Lammin Sahti Oy:ssä ja Rakuuna Olut Oy:ssä eli Bryggeri Helsingissä sekä Bryggerin hallituksen puheenjohtajuus vaarantavat kummaltakin yhtiöltä pienpanimoille valmisteverolain mukaan kuuluvan veronalennuksen.

– Verottajan takautuva tulkinta on yllättävä. Se on myös vastoin pienpanimoiden veronalennuksia määrittelevän ns. rakennedirektiivin sanamuotoa ja tarkoitusta. Verottajan tulkinta on rankaiseva ja vesittää direktiivin alkuperäisen tarkoituksen edistää työllistävää pienpanimotoimintaa, Kääriäinen perustelee.

Kääriäisellä on pienpanimoalennuksen edellytyksenä olevasta riippumattomuudesta jo kaksi ennakkopäätöstä aiemmilta vuosilta, mutta verottaja ei tunnusta päätöksille ns. luottamuksensuojaa.

Sotkun taustalla ovat pienpanimohuojennuksen myöntämisen ehdot. Verottajan mukaan panimot olisivat oikeudellisesti ja taloudellisesti riippuvaisia toisistaan. Lammin Sahdilla ja Bryggeri Helsingillä on asiasta vireillä valitukset Helsingin hallinto-oikeudessa. Niden käsittely on kesken.

– Joudun luopumaan Lammin Sahdista vastoin tahtoani. Jotta voin varmistaa näiden yritysten jatkumisen ja koska verottaja on päätöksessään käyttänyt myös perheenjäseniäni riippuvuutta aiheuttavina, täytyy varmaan selvittää, pitääkö minun vielä erota vaimostani, vaikka meillä on avioehto keskenämme. Kai minun pitää sen lisäksi nostaa kanne lapsia kohtaan ja kieltää isyytenikin, Pekka Kääriäinen arvuuttelee.

Kääriäisen mielestä verottajan päätös ei todellakaan kannusta yrittämiseen eikä ole nykyisten poliittisten linjausten mukaista.

– Asiointi verottajan kanssa on ollut tosi hankalaa, kun kysymyksiin ei saa minkäänlaisia vastauksia. Kaikkeen on haettava ennakkoratkaisupäätös, joka kestää noin kaksi kuukautta. Ei näin epävarmassa ympäristössä voi yrittää, eikä luottaa verottajaan, ex-sahtiyrittäjä sanoo tuskastuneena.

– Perustamani molemmat yritykset jatkavat normaalia toimintaansa, mutta itse täytyy katsella muuta toimintaa.

toimitus (at) yrittajat.fi

Kuva: Pekka Kääriäinen

Kategoriat: Yrittäjät
Julkaise syötteitä