Antti Mikkola uudisti kalastuslain ja teki paljon muuta

10.12.2011
10.12.2012

Rymättylän Maisaaren isäntää Antti Mikkolaa eivät kelirikot tai muut hankalat yhteyde näyttäneet haittaavan olleenkaan. Mikkola ehti kaikkialle. Hän sovitteli saaristossa kalastajien riitoja, oli vahva taustavaikuttaja Turun Sanomissa ja hän vaati Helsingissa puolustusvoimia nuorelle Suomella. Päätoimittaja Raimo Vahtera esitteli elävästi Rymättylän itsenäisyyspäivän juhlassa 2001 tämän yhden Rymättylän suuriehistä, Antti Mikkolan

Tässä Raimo Vahteran puhe kokonaisuudessaan:

Hän oli lakimies, valtiopäivämies ja paljon muuta: Antti Mikkola.

Mutta aluksi itsenäisyyteen. Suomen itsenäistyminen joulukuun alkupäivinä 1917 jäi Turun Sanomien uutisoinnissa Venäjän vallankumouksen ja sitä seuranneiden kotimaisten mellakointien jalkoihin. Itsenäisyydellä ei haluttu siinä tilanteessa elämöidä. Ajatukset olivat arjen ongelmissa. Turun Sanomissa oli joulukuun alussa pikku-uutinen, jonka mukaan "eilispäivänä loppui kaikista myymälöistä leipä ja jauhot".

Turun Sanomat kertoi senaatin joulukuun 4. päivän esityksen maamme hallitusmuodoksi. Pehr Evind Svinhufvud kiteytti sen viidennen päivän uutisen mukaan näin: Suomi on oleva riippumaton tasavalta.

Joulukuun kuudentena eduskunta hyväksyi Suomen itsenäisyysjulistuksen. Uutinen julkaistiin Turun Sanomissa kolmen palstan rutiiniuutisena. Pääkirjoituspalstalla lehti käsitteli samana päivänä riippumatonta Suomea:

"Saamme siis todeta joulukuun 4:nnen päivän suureksi merkkipäiväksi. Kaikkien suomalaisten toivo on että siitä alkaa uusi, entistä onnellisempi aikakausi kansamme historiassa. Tämä toivo ei saa sammua, niin masentavalta kuin nykyhetki tuntuukin ja niin synkkänä kuin kansamme vapauden ensi taival onkin edessämme."

Seuraavan päivän pääkirjoitus totesi, että itsenäisyys tulee. Sen jälkeen kirjoittaja pohdiskeli eduskunnan äänestyslukuja, jotka olivat 100 - 88, vastaan äänestivät sosialistit. Kirjoitus päättyi vakavaan kysymykseen: Sosialistisen eduskuntaryhmän kanta eilisessä täysi-istunnossa panee vakavasti kysymään, mitä heillä on tekeillä?

Tekeillä oli yhtä ja toista, mutta nyt on aika palata Antti Mikkolaan. Hänet tunnettiin myös laki-Anttina tai sota-Anttina.

Anders Vilhelm, sittemmin Antti Vilho, Mikkola syntyi Liedon Lommolan kylän Sipilän talossa 4. joulukuuta 1869. Antti oli perheen toinen lapsi, vanhempi veli Juho kuoli saman vuoden kesällä kun Antti syntyi. Nälkävuodet kurittivat Lietoakin.

Antin vanhemmat muuttivat vuonna 1884 Hyvättylän kylän - nykyisin Hyvättylän kylä tunnetaan Liedon kirkonkylänä - Mikkolaan. Kivenheiton päässä Antin kodista oli kansakoulu. Vuonna 1883 käyttöön otettu koulu tunnetaan nykyisin Tapulikujan kouluna.

Antti jätti kansakoulun keväällä 1885. Huomionarvoista on, että todistuksessa Antilla on sukunimi: Mikkola. Opettaja Henrik Ruokonen nimesi Antin kotitalo Mikkolan mukaan. Antti jatkoi opintojaan Turussa. Hän pääsi 15-vuotiaana Turun suomalaisen klassillisen lyseon kolmannelle luokalle.

Sinä aikana, kun Antti opiskeli Turussa, perhe muutti Tammentaan kylän Mannille. Kylässä oli Liedon asema ja matkaa Turun asemalle oli 17 virstaa. Antti ehti asua Mannin tilalla vain lyhyitä jaksoja, koska lyseon lukukausien aikana hän asui Turussa.
Rymättylän historian mukaan, mainio kirja muuten, Maisaaren Isotalo siirtyi vuonna 1892 Matti Matinpoika Mannin omistukseen. Seuraavana vuonna isä perheineen - vaimo ja seitsemän lasta - muutti Maisaareen. Perheen muuttaessa Maisaareen Antti oli kirjoilla Turussa.

Antti Mikkolan isä Matti kuoli kesäkuussa 1896 verenmyrkytykseen. Vastuu perheestä siirtyi vanhimmalle pojalle. Antti siirsi kirjansa Rymättylään ja huolehti kaiken muun ohella tilanpidosta.

Ylioppilaaksi valmistuttuaan Antti joutui opintojensa vuoksi muuttamaan Helsinkiin. Turussa ei yliopistoa silloin ollut, ei enää eikä vielä.
Opiskelutahti oli reipas. Kahdessa vuodessa hän luki itsensä filosofian kandidaatiksi, maisteriksi hänet vihittiin vuonna 1894. Aineyhdistelmään kuuluivat suomi, suomensukuisten kansojen kieliä ja Pohjoismaiden historia.

1890-luvun puolivälissä Antti joutui ensi kerran selvittämään rymättyläläisten riita-asioita. Arvattavasti hän niinä aikoina havaitsi, että humanistin koulutus ei riitä asianajoon, lait ja pykälät pitää tuntea. Hän jatkoi opintojaan ja vuonna 1899 hän suoritti lakitieteen kandidaatin tutkinnon. Valmistumisvuonnaan hän perusti Turun Lakiasiain Toimiston, kaupungin ensimmäisen suomalaisen asianajotoimiston. Toimistoaan hän hoiti kuolemaansa saakka.

Vuonna 1896 Maisaaren Isotalon isäntä Antti pyrki talonpoikaissäädyn valtiopäivämieheksi. Antti Mikkola edusti nuorsuomalaisia. Vastassa oli kokenut valtiopäivämies Zefanias Suutarla. Suutarla valittiin, Mikkola oli hyvä kakkonen.

Mannin perheen - tässä täytyy olla tarkkana näiden nimien kanssa, kun isä oli Manni ja poika Mikkola - lapset piti saada opintielle. Sen ymmärsi veljistä vanhin Antti. Kirkonpiirin koulu oli otettu käyttöön jo vuonna 1882. Sinne oli Maisaaresta hankala matka. Niinpä nuorimmat sisarukset viettivät kouluviikon kortteerissa kirkolla.

Koulunkäynti toi nuoremmille lapsille sukunimen Saari. Opettaja käytti Maisaaresta tulleista lapsista nimitystä saaren lapset. Siitä sukunimi Saari. Koska taival Rymättylän kirkolle oli pitkä, Antti Mikkola oli 1890-luvun lopulla aloitteellisena perustamassa Luodon koulua. Se otettiin käyttöön vuosisadan vaihteessa. Koulun alkutaival oli rankka: rakennus paloi vuonna 1902. Opetusta jatkettiin tilapäistiloissa ja uusi koulu valmistui 1904.

Kun ottaa huomioon viime vuosisadan alun liikenneyhteydet - Rymättylästäkin mentiin Turkuun kesällä veneillä ja talvella jäätä pitkin - voi vain ihmetellä, miten sen ajan aktivistit ehtivät joka paikkaan. Mikkolakin vaikutti paitsi Rymättylässä ja Turussa myös Helsingissä.
Mainitsin aiemmin rymättyläläisten riita-asiat, joita Mikkolakin joutui selvittämään. Riitojen aiheena olivat kala ja raha. Voisi sanoa, että kateus vie kalatkin nuotasta. Asetelma oli usein niin, että toista osapuolta edusti Antti Mikkola ja toista Ivar Aminoff.

Riidat työllistivät Mikkolaa, jonka veli Matti Saari oli osallisena näissä kiistoissa. Kesällä 1912 syntyi Rymättylän nuottalakina tunnettu sopimus, jonka sorvasivat yhdessä asianajajat Mikkola ja Aminoff. Sopimuksen, joka vahvistettiin käräjillä syksyllä 1913, allekirjoittajina oli kaikkiaan 113 maanomistajaa. Herrat asianajajat olivat juristeina niin arvostettuja, ettei käräjiä aloitettu ennen kuin kummatkin olivat paikalla.

Nuottalaki koski vain talvikalastusta, joten suvella kalastuksesta toisen vesillä oli sovittava erikseen. Niistäkin virisi useita oikeudenkäyntejä. Kesällä yötyötä vaativien suvinuottien tilalle tulivat ns. seisovat pyydykset eli isot rysät. Niistäkin jaksettiin riidellä.
Antti Mikkolan sisar Alma Saari, joka teki pitkän päivätyön Naantalin kunnallispolitiikassa, valmistui Koriston puutarhakoulusta 1908. Niihin aikoihin Antti osti Raision Pansiosta Niemen tilan, jossa sisar voi harjoittaa ammattiaan. Tila oli samalla perheen kesäpaikka, jossa Antti harrasti muun muassa purjehdusta.

Tähän pieni välihuomautus: Antin ja muun perheen kesänvietosta Pansiossa on useita erinomaisia mustavalkovalokuvia, mutta niissä ei ole kuvattujen ihmisten nimiä. Ne ovat siis arvottomia. Muistakaa nimetä vanhoissa kuvissa esiintyvät sukulaiset ja tuttavat.
Turku pakkolunasti Niemen tilan sotasataman tarpeisiin. Alueella on nykyisin laivastoasema ja alueen korkein kallio on nimetty Mikkolan muistoksi Mikkolanvuoreksi.

Vuonna 1917 Mikkola osti Naantalista Paavonrannan läheisyydestä Rantalan talon äitinsä ja Alma-sisaren käyttöön. Rantala toimii nykyisin majatalona.

Mikkola oli niin monessa mukana, että siitä syntyisi kuiva luettelo. Niinpä totean vain, että hän oli perustamassa Varsinais-Suomen liiton edeltäjää. Hän oli perustamassa myös Turun asianajajayhdistystä. Muistoksi siitä hänen muotokuvansa on Turun oikeustalon asianajajien huoneessa.

Lisäksi on muistettava, että hän oli vuodesta 1905 lähtien Turun Sanomien vahva taustavoima. Rymättylän historiassa todetaan, että nuorsuomalaisten turkulainen johtohahmo Mikkola ja hänen lehtensä Turun Sanomat olivat tärkeitä mielipidevaikuttajia Rymättylässä. Mikkolan maine oli suurimmillaan 1913, jolloin nuottalaki syntyi ja nuorsuomalaiset saivat täkäläisissä vaaleissa suurimman äänisaaliinsa. Vuoden 1913 eduskuntavaaleissa nuorsuomalaiset saivat yli 34 prosenttia rymättyläläisten äänistä.

Kun Turun Sanomat täytti 50 vuotta 1955, professori Kaarlo Jäntere totesi Mikkolasta, että hän oli harvinainen poikkeus varsinaissuomalaisen kansanluonteen päälaadusta: rohkea ja ripeäotteinen sekä taloudellisten että kulttuuristen yritysten perustaja.

Sota-Antti -nimen Mikkola sai eduskunnan sosialisteilta syksyllä 1917. Mikkola näki silloisen kehityksen mellakointeineen johtavan katastrofiin. Hän vaati sotalaitoksen perustamista laillisen yhteiskuntajärjestyksen turvaamiseksi. Marraskuun 26. päivänä hän teki aloitteen "maan sotalaitoksen voimaansaattamisesta ja esityksen antamisesta kansanmiliisin aikaansaamiseksi".

Kun eduskunta keskusteli asiasta 7. joulukuuta, Mikkola totesi, että Suomen kansan on oltava valmiina puolustamaan itsenäisyyttään kaikin mahdollisin keinoin. "Välittömänä keinona - ja, jos niin tahdotaan välttämättömänä pahana - uudesta asemasta on kansallisen puolustuslaitoksen luominen."

Hänen mukaansa olisi kyettävä kokoamaan riittävä kantajoukko, "jonka avulla ainakin sisältäpäin uhkaavan anarkian vaarat toivottavasti saadaan torjutuiksi ja kansalaissota estetyksi, riisumalla aseista niin hyvin punaiset kuin valkoiset kaartit".

Puhe kaikui kuuroille korville.

Tammikuun viimeisenä päivänä 1918 Mikkola oli Helsingissä. Hän tapasi lounaalla Turun Sanomista elintarvikeministeriöön siirtyneen Pontus Artin. Ilmapiiri oli huhuista sakea.

Samana iltana Mikkola pidätettiin asunnostaan ja vietiin miliisilaitoksen piiriasemalle. Myöhemmin illalla asemalle tuli joukko aseistautuneita punakaartilaisia. Vastoin annettuja ohjeita he saivat Mikkolan mukaansa. He veivät hänet Eläintarhanlahden rannalle ja surmasivat hänet siellä.

Maanantaina 5. helmikuuta päivätyn kuolintodistuksen mukaan Mikkolassa oli useita ampumahaavoja. Syylliset tiedettiin, mutta tutkija Jaakko Paavolaisen mukaan heitä ei koskaan rangaistu. Antin nuorin sisar Alma haki veljensä ruumiin Helsingistä. Hän sai siihen kirjallisen luvan Turun piirin vallankumoukselliselta neuvostolta. Hautajaisiin ei lupaa annettu.

Antti Mikkola haudattiin Turussa torstaina 16. toukokuuta. Turun Sanomien etusivu oli omistettu Mikkolalle. Pontus Artin muistokirjoituksen mukaan eduskuntasosialistien ja punaisen lehdistön Mikkolaan kohdistama parjaus oli monta kertaa suoranaista murhaan kiihottamista. "Suoruutensa ja rehellisyytensä sekä pelottomuutensa uhrina hän kuoli."

Helsingin Sanomat luonnehti Mikkolaa näin: "Tuskinpa on hänen miehuutensa aikana Turun suomalaisten keskuudessa mitään yritetty, olkoonpa sitten kysymys toiminnasta henkisen tai aineellisen viljelyn alalla, ilman hänen altista osanottoaan joko työllä tai varoilla tai, useimmiten molemmilla."

Luonnehdinta oli sattuva.